Ammatillisen koulutuksen kriisi: Miksi leikkaukset ovat väärin

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset herättävät huolta paitsi koulutuksen järjestäjien ja opiskelijoiden keskuudessa, myös laajemmin koko yhteiskunnassa. Mielestäni on täysin väärin, että hallitus pyrkii säästämään leikkaamalla koulutuksesta, joka on yhteiskuntamme peruspilari. Ammatillinen koulutus on tärkeä reitti työelämään monille nuorille ja aikuisille ja sen merkitys korostuu erityisesti nykyisessä työelämän murroksessa.

Nykyiset säästötoimet uhkaavat vähentää lähiopetusta, irtisanoa henkilöstöä ja jopa lakkauttaa koulutusohjelmia kokonaan. Tämä kehitys on huolestuttava, sillä jo nykytilanteessa ammatillinen koulutus kärsii resurssipulasta. Ammattiliitto Pro on todennut, että ammattikouluissa ei ole enää varaa leikata niin, etteivätkö leikkaukset näkyisi selkeästi opetuksen laadussa ja opiskelijoiden oppimistuloksissa.

Yksi suurimmista ongelmista nykyisessä leikkauspolitiikassa on hallituksen päätös kohdentaa 120 miljoonan euron leikkaus ammatilliseen koulutukseen. Tämä summa on niin merkittävä, että sen vaikutukset tulevat olemaan vakavia erityisesti oppilaitoksille, jotka jo tällä hetkellä kamppailevat resurssipulan kanssa. Leikkaukset uhkaavat heikentää ammatillisten oppilaitosten toimintakykyä ja viedä pohjan laadukkaalta opetukselta. Jo nyt koulutuksen järjestäjät ympäri maan ovat ilmoittaneet, että leikkausten vuoksi joudutaan irtisanomaan henkilökuntaa ja vähentämään lähiopetuksen määrää.

Kun opetuksen resurssit pienenevät entisestään, ei ammatillinen koulutus pysty vastaamaan työelämän kasvaviin tarpeisiin. Tämä näkyy erityisesti aloilla, joilla on jo nyt merkittävä osaajapula, kuten rakennusalalla, hoitoalalla ja teknologiateollisuudessa. Osaavan työvoiman puute voi pahimmillaan hidastaa talouden kasvua ja vähentää Suomen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Tämä kehitys ei ole kestävää pitkällä aikavälillä, ja leikkaukset voivat johtaa koulutusjärjestelmän rappeutumiseen, mikä puolestaan vahingoittaa yhteiskunnan kokonaiskehitystä.

Leikkausten vaikutukset eivät myöskään rajoitu pelkästään nuoriin opiskelijoihin. Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa, kun yhä useammat aikuiset joutuvat päivittämään osaamistaan tai vaihtamaan alaa. Oppisopimuskoulutus on monille aikuisille tärkeä väylä hankkia uusi ammatti, mutta leikkaukset vaikeuttavat myös tämän koulutusmuodon toteutusta. Näin ollen leikkaukset eivät ainoastaan heikennä nuorten työllistymismahdollisuuksia, vaan myös aikuisväestön kykyä sopeutua työelämän muutoksiin.

On myös tärkeää huomioida, että leikkaukset vaikuttavat erityisesti niihin opiskelijoihin, jotka ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa. Usein juuri ammatillinen koulutus tarjoaa niille nuorille, joilla on oppimisvaikeuksia tai haasteita perinteisen akateemisen koulutuksen kanssa, väylän päästä kiinni työelämään. Kun resurssit vähenevät ja opetuksen laatu heikkenee, nämä nuoret jäävät entistä useammin vaille tarvitsemiaan tukipalveluja ja yksilöllistä ohjausta, mikä lisää riskiä syrjäytymiseen. Tämä on erityisen huolestuttavaa, sillä syrjäytymisestä koituvat yhteiskunnalliset kustannukset ovat valtavat.

Koulutuksen leikkaukset vaikuttavat myös elinkeinoelämään. Ammatillinen koulutus on keskeinen osa työvoiman osaamisen kehittämistä ja se palvelee suoraan yritysten tarpeita. Monilla aloilla, kuten rakennusalalla ja hoiva-alalla, on huutava pula ammattitaitoisesta työvoimasta. Jos ammatillisen koulutuksen laatu heikkenee ja valmistuneiden määrä vähenee, työvoimapula syvenee entisestään, mikä voi hidastaa talouskasvua ja vähentää yritysten kilpailukykyä. Tämä ei ole kestävä suunta pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Teknologiateollisuus ry on todennut, että ammattiosaajien puute on yksi suurimmista esteistä kasvulle ja innovaatioille.

Lisäksi leikkaukset ovat ristiriidassa hallituksen jatkuvan oppimisen periaatteiden kanssa. Vielä ennen vaaleja hallituspuolueet puhuivat kauniisti ammatillisesta koulutuksesta ja sen merkityksestä. Kuitenkin heti vaalien jälkeen on tehty päätöksiä, jotka vievät pohjaa pois ammatillisen koulutuksen kehittämiseltä. Tämä on selkeä vaalilupausten pettäminen, mikä herättää kysymyksen, miten aidosti koulutuksen merkitys nähdään päätöksenteossa.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ovat lyhytnäköisiä ja haitallisia niin yksilöiden kuin koko yhteiskunnan kannalta. Taloudelliset säästöt, joita näillä leikkauksilla pyritään saavuttamaan, jäävät pieniksi verrattuna niihin haittoihin, joita osaamispulan, työttömyyden ja syrjäytymisen kasvusta seuraa. Hallituksen tulisi kiireesti peruuttaa suunnitellut leikkaukset ja sen sijaan panostaa ammatillisen koulutuksen kehittämiseen ja resursointiin. Vain näin voidaan varmistaa, että Suomen osaamistaso ja kilpailukyky säilyvät korkealla myös tulevaisuudessa.