Autoilun arvo syrjäseuduilla

Autoilusta ja bensaveron nostosta on käyty viime aikoina vilkasta keskustelua. Erityisesti vasemmistoliiton sisällä on paljon eriäviä mielipiteitä siitä, pitäisikö bensaveron hintaa nostaa vai ei. Tässä kysymyksessä meidän on erottuva selkeästi Vihreiden kanssa, jotka ovat historiallisesti olleet valmiita nostamaan bensaverotusta osana heidän ympäristöpoliittisia toimenpiteitään. Tämä eroavaisuus korostaa lähestymistapojemme eroja ympäristö- ja liikennekysymyksissä. Oma kantani tähän keskusteluun on selkeä: en kannata bensaveron korottamista.

Asun Jyväskylässä, missä julkinen liikenne toimii hyvin ja tarjoaa monipuolisia vaihtoehtoja liikkumiseen. Tässä suhteessa olen etuoikeutetussa asemassa. Kuitenkin, kun matkaan hieman kauemmas kaupungin keskustasta, tilanne muuttuu radikaalisti. Jyväskylän syrjäseuduilla, missä bussit kulkevat harvakseltaan ja palvelut ovat kaukana, auto muodostuu usein ainoaksi realistiseksi tavaksi liikkua.

Tässä yhteydessä bensaveron korotuksen vaikutukset tulevat näkyviksi. Vaikka kaupunkialueilla asuvat voivat suhtautua autoilun kustannusten nousuun välinpitämättömästi, syrjäseutujen asukkaille se voi tarkoittaa merkittävää lisätaakkaa. Näille ihmisille auto ei ole ylellisyyttä, vaan välttämättömyys – se on keino päästä töihin, viedä lapset kouluun ja hoitaa perheen arkipäiväiset asiat.

Kun keskustelemme bensaveron nostosta, on tärkeää ymmärtää alueelliset erot ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet. Emme voi olettaa, että kaikki voivat siirtyä helposti joukkoliikenteen käyttäjiksi, etenkin kun se ei ole käytännöllinen vaihtoehto monilla alueilla. On tärkeää huomioida, että bensan markkinahinnalle me emme mahda mitään; se on globaalien markkinoiden ja ulkopuolisten tekijöiden sanelema. Kuitenkin, valtiollisen verotuksen osalta meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Vaikka monet Perussuomalaisten kannattajat saattavat uskoa, että bensan hinnan alentuminen on heidän ansionsa, on totuus, että bensan markkinahinta on laskenut vuoden takaisesta, kun vallassa oli Sanna Marinin hallitus. Tämä korostaa sitä, että meillä on mahdollisuus keventää kansalaisten taakkaa alentamalla verotusta, vaikka emme suoranaisesti pysty hallitsemaan markkinahintoja.

Bensaveron korotus iskisi kipeimmin niihin, jotka asuvat alueilla, missä julkisen liikenteen vaihtoehdot ovat rajalliset. Siksi, vaikka ymmärrän tarpeen vähentää liikenteen päästöjä ja torjua ilmastonmuutosta, uskon, että meidän täytyy lähestyä tätä kysymystä tasapainoisemmin ja harkitsevaisemmin.

Sen sijaan, että rankaisisimme autoilijoita korkeammilla veroilla, meidän pitäisi keskittyä ratkaisuihin, jotka ovat oikeudenmukaisia ja kestäviä. Meidän pitäisi investoida parempaan ja kattavampaan julkisen liikenteen infrastruktuuriin, myös syrjäseuduille, ja tukea puhtaampien ajoneuvojen kehittämistä ja hankintaa.

Lopulta kyse on tasapainon löytämisestä – meidän on huolehdittava ympäristöstä samalla, kun otamme huomioon ihmisten erilaiset tarpeet. Uskon, että voimme löytää keinoja edistää kestävää liikkumista ilman, että kenellekään aiheutuu kohtuutonta rasitetta. Tämä edellyttää monipuolisten ja alueellisesti kohdennettujen strategioiden kehittämistä, jotka ottavat huomioon kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin.

Kiitos, kun luit blogipostauksen!