Avustusleikkaukset uhkaavat sote-järjestöjen elintärkeää työtä

Suomessa on vakiintunut ja vahva järjestökenttä, jonka vaikutus ihmisten hyvinvointiin on kiistaton. Monet sote-järjestöt toimivat suoraan niiden ihmisten hyväksi, jotka ovat yhteiskunnassa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Näiden järjestöjen tarjoama apu ja tuki on usein nopeaa, kynnyksetöntä ja aidosti tarpeisiin vastaavaa. Onkin huolestuttavaa, että suunnitteilla olevat avustusleikkaukset uhkaavat vakavasti tätä tärkeää työtä.

Järjestöjen avustuksia ollaan leikkaamassa merkittävästi tulevina vuosina, ja valtionavustukset saattavat pudota jo ensi vuonna lähes 80 miljoonaa euroa. Hallituskauden loppuun mennessä leikkausten arvioidaan kasvavan jopa kolmannekseen nykyisestä avustustasosta. Tämä on vakava isku järjestöille, jotka ovat perinteisesti keskittyneet ehkäisevään työhön ja oikea-aikaisen tuen tarjoamiseen. Jos leikkaukset toteutuvat suunnitellussa laajuudessa, on todennäköistä, että sote-järjestöjen palvelut heikkenevät merkittävästi, ja moni haavoittuvassa asemassa oleva ihminen jää ilman tukea.

Yksi erityisen huolestuttava seikka on se, että leikkaukset eivät kohdistu vain hanke- ja investointiavustuksiin, vaan myös perusrahoitukseen, joka on ollut järjestöjen työn kivijalka. Perusrahoituksen ansiosta järjestöt ovat pystyneet pitkäjänteiseen toimintaan ja kehitystyöhön, joka vahvistaa suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Kun tämä jatkuvuus katkeaa, seuraukset voivat olla kauaskantoiset.

Matalan kynnyksen tuki, kuten oikeudellinen neuvonta ja kriisiapu, on ollut monille ihmisille korvaamatonta. Järjestöt ovat usein paikka, jonne voi hakeutua ilman pitkiä jonoja tai byrokraattisia esteitä. Jos tämä tuki heikkenee, ongelmat kasaantuvat ja monimutkaistuvat, mikä lisää painetta julkisiin palveluihin. Julkisen sektorin resurssit ovat jo ennestään tiukoilla, ja leikkaukset sekä julkisella että kolmannella sektorilla kohdistuvat pahimmillaan samoihin ihmisiin, mikä voi johtaa palveluiden kriisiytymiseen.

-
Leikkausten vaikutuksia ei myöskään ole arvioitu kunnolla. Tämä on suuri riski, sillä järjestöjen työ ulottuu laajalle ja sillä on merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Ehkäisevän työn vähentäminen voi lisätä pitkäaikaista kuormitusta terveys- ja sosiaalipalveluissa, mikä taas kasvattaa julkisen sektorin kustannuksia. Järjestöillä on ainutlaatuista osaamista ja tietoa siitä, mikä toimii ja millaisia toimenpiteitä tarvitaan erilaisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi. Tämä tieto uhkaa jäädä käyttämättä, jos leikkaukset toteutetaan hätäisesti ja ilman laajempaa harkintaa.

On selvää, että talouden tasapainottaminen on tärkeää, mutta järjestöjen rahoituksen vähentämisen täytyy tapahtua harkiten ja siten, ettei vahingoiteta niiden elintärkeää työtä. Sote-järjestöjen merkitys on suuri sekä kansalaisten hyvinvoinnille että yhteiskunnan kriisinkestävyydelle. On myös huomioitava, että järjestökentän monimuotoisuus ja sen kyky uusiutua ovat avainasemassa, kun rakennamme kestävää ja osallistavaa yhteiskuntaa. Leikkausten kohdentamisessa tulisi hyödyntää järjestöjen tuloksellisuusarvioita ja niiden toiminnan vaikuttavuutta.

Järjestöjen työn rapauttaminen rajuilla leikkauksilla voi johtaa tilanteeseen, jota ei ole helppo korjata.