Ay-liikkeen kapina: Hallituksen kuurot korvat ja Petteri Orpo epäpätevyys valokeilassa

Tällä viikolla ay-liike jatkaa lakoillaan, osoittaen mieltään Petteri Orpon johtamaa oikeistohallitusta vastaan. Koko tilanne paljastaa hallituksen kyvyttömyyden kuunnella kansan ääntä ja vastata työntekijöiden huoliin.

Olen seurannut, miten hallitus, Orpo etunenässä, on toiminut täysin piittaamattomasti ay-liikkeen poliittisiin lakkoihin. Näyttää siltä, että vaikka työntekijät nousevat vastarintaan työehtojensa, lakko-oikeutensa ja työttömyysturvansa puolesta, hallitus jatkaa etenemistään kuin kone, joka ei tunne sympatiaa.

Keskustelut hallituksen sisältä ja eduskuntaryhmistä ovat paljastaneet, että lakot ovat vain lujittaneet heidän yhteishenkeään. Tämä on naurettavaa, kun ajattelee, miten hallitus oli vielä kesällä horjuvainen ja lähellä kaatumistaan. Nyt he esittävät vahvoja, vaikka todellisuudessa heidän päätöksensä ovat vain osoitus sokeudesta työväestön tarpeisiin.

Ay-liike on kohdistanut lakot eri aloille, ja tällä viikolla elintarvikeala on kärjessä. Suomen elintarviketyöläisten liitto (SEL) on varoittanut, että joulun herkkujen tuotanto voi jäädä tekemättä. On selvää, että hallitus ei ymmärrä tai välitä siitä, mitä työntekijät käyvät läpi. He eivät kuule niitä huutoja, jotka kaikuvat lakkopäivien aikana.

Jos hallitus antaisi periksi nyt, se osoittaisi vain sen, että he eivät kestä painetta. Mutta kenties se olisi ainoa oikea reaktio, kun miettii, miten Orpon ja muiden ministereiden päätökset ovat horjuttaneet maan tilannetta. On selvää, että heidän toimintansa on vienyt maan epävarmuuden partaalle.

Jos hallitus ei muuta kurssiaan, Purran profiili nousee entisestään, mutta negatiivisessa valossa. Hallituksen työttömyysturvaesitykset ovat herättäneet vastustusta, ja niiden eteneminen eduskunnassa osoittaa, että hallitus on täysin sokea työntekijöiden todellisille tarpeille.

Työministeri Arto Satonen seisoo keskellä tätä myrskyä, yrittäen pitää kasvonsa pystyssä. Kuitenkin, kun työmarkkinasodassa totuus on ensimmäinen uhri, Satonen joutuu vastaamaan vasemmiston huutoihin ilman todellista näkemystä työntekijöiden tilanteesta.

Hallituksen vahvuus tässä tilanteessa tarkoittaa vain sitä, että täysin sivulliset kärsivät. Työnantajat joutuvat kantamaan taakan hallituksen sokeuden takia. Kysymys, joka meidän on asetettava, on: milloin ay-liike ottaa voimakkaammat aseet käyttöön?

Yleislakko on ollut ilmassa, ja sen mahdollinen käyttö on vaatinut harkintaa. Ay-liikkeen on osoitettava, että se on valmis astumaan eteenpäin ja käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja vastatakseen hallituksen välinpitämättömyyteen. Onko olemassa suunnitelmaa vai jääkö tämä uhkailu vain sanahelinäksi?

Historialliset esimerkit, kuten vuoden 1956 yleislakko, muistuttavat meitä siitä, että voimakkaat toimet voivat johtaa muutokseen. Nykyisessä taloustilanteessa vastaava mittaluokka voisi olla liikaa, mutta ay-liikkeen on osoitettava, että se on valmis käyttämään voimaa saadakseen äänensä kuuluviin. Hallitus on näyttänyt kuuroilta huudoillemme, mutta meillä on vielä mahdollisuus saada heidät kuuntelemaan.

Kiitos, kun luit blogipostauksen!