Broilereiden massatuotanto Pohjanmaalla – Miksi Atrian uusi megatehdas on ongelma ympäristölle ja eläinten hyvinvoinnille?

Yli 100 000 broilerin päivittäinen teurastus tarkoittaa äärimmäistä tehotuotantoa, jossa yksittäisen eläimen arvo jää täysin huomiotta. Broilerit kasvatetaan yleensä ahtaissa, kontrolloiduissa tiloissa, joissa niillä on vain vähän tai ei ollenkaan mahdollisuuksia toteuttaa luonnollista käyttäytymistään. Nopeasti kasvavat broilerirodut kärsivät usein terveysongelmista, kuten nivelkivuista ja hengitystiesairauksista, jotka johtuvat niiden epänormaalin nopeasta kasvusta ja olosuhteista, joissa niitä pidetään. Tehtaan massiivinen mittakaava kertoo karua kieltä siitä, kuinka eläimet on pelkistetty pelkäksi raaka-aineeksi, eikä niiden hyvinvointia priorisoida.

Megatehtaan kaltaiset hankkeet ovat ilmastokriisin aikakaudella erityisen ongelmallisia. Teollinen broilerintuotanto on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde, sillä se vaatii valtavasti resursseja kuten rehua, vettä ja energiaa. Broilereiden kasvattamiseen tarvittava rehu, kuten soija, tulee usein alueelta, jossa sademetsiä hakataan viljelysmaan tieltä. Tämä kiihdyttää luonnon monimuotoisuuden katoamista ja lisää globaalin ilmastonmuutoksen riskejä.

Lisäksi tällaiset hankkeet edustavat kestämätöntä resurssien käyttöä, sillä eläinperäisten tuotteiden tuotanto on huomattavasti tehottomampaa kuin kasvispohjaisten elintarvikkeiden. Vaikka Kiinan keskiluokan ruokavalion muutokset voivat tarjota taloudellisia mahdollisuuksia, niiden seuraukset ympäristölle ovat vakavia.

On ongelmallista, että Suomen vientiä halutaan rakentaa tehotuotetun lihan varaan, erityisesti kun kyse on ulkomaan markkinoista, kuten Kiinasta. Tämä suuntaus ei tue kestävää kehitystä, vaan päinvastoin edistää kulttuuria, jossa lihankulutus ja siihen liittyvät ongelmat kasvavat entisestään. Samalla unohdetaan kotimainen tarve siirtyä kohti kasvispainotteisempaa ja ekologisesti kestävämpää ruokakulttuuria.

Viennin painottaminen eläinperäisiin tuotteisiin herättää myös kysymyksiä Suomen maineesta kestävyyden ja ympäristöystävällisyyden edelläkävijänä. On ristiriitaista pyrkiä markkinoimaan suomalaista lihaa "puhtaana" ja "korkealaatuisena" tuotteena, kun sen tuotantoprosessi on monella tapaa ristiriidassa ympäristö- ja eettisten arvojen kanssa.

Lihantuotannon massiivinen mittakaava heijastaa myös globaalia kulutuskulttuuria, jossa ruoka nähdään halpana, rajattomana resurssina. Tämä asenne ruokkii ympäristön ja eläinten kärsimystä sekä pitkällä aikavälillä myös ihmisten terveysongelmia. Runsaasti prosessoitu, eläinperäinen ruokavalio on yhdistetty moniin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin.

Sen sijaan, että investoidaan megatehtaisiin, resurssit tulisi suunnata kestävämpiin vaihtoehtoihin, kuten kasvipohjaisiin tuotteisiin ja niiden vientimahdollisuuksien kehittämiseen. Tämä tukisi paremmin sekä Suomen ympäristötavoitteita että globaalia muutosta kohti kestävämpää ruokajärjestelmää.

Atrialta Pohjanmaalle avattu megatehdas on selkeä osoitus siitä, kuinka kaukana nykyinen lihantuotanto on kestävän kehityksen periaatteista. Tämä hanke ei ainoastaan symboloi eläinten hyvinvoinnin sivuuttamista, vaan myös edustaa ekologisesti kestämätöntä ja eettisesti kyseenalaista suuntaa. Megatehtaan kaltaiset investoinnit eivät ole ylpeyden aihe, vaan häpeäpilkku, joka muistuttaa meitä tarpeesta muuttaa suuntaa. Tulevaisuuden ruokajärjestelmän tulisi perustua eettisyyteen, ekologiseen kestävyyteen ja ihmisten terveyttä edistäviin ratkaisuihin.