Euroviisujen varjossa: Israelin sotatoimet Gazassa ja Suomen rooli kansainvälisessä politiikassa
Tänä vuonna Israelin osallistuminen Euroviisuihin herättää monenlaisia tunteita, sillä se tapahtuu samanaikaisesti, kun Gazan ja Israelin välinen konflikti on syvällä kriisissä. Viime kuukausien aikana konflikti on vain syventynyt, ja sen seuraukset ovat olleet tuhoisia. Israelin hyökkäykset Gazaan ovat johtaneet tuhansien siviilien kuolemaan, massiivisiin infrastruktuurivaurioihin ja laajaan humanitaariseen kriisiin. YK:n mukaan yli 70,000 asuinrakennusta on tuhoutunut ja 1,7 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään.
On raportoitu huolestuttavia tietoja, että Israel suunnittelee merkittävää hyökkäystä Rafahin alueelle Gazassa, jonne on äskettäin siirtynyt lähes kaksi miljoonaa siviiliä. Tällainen toimi, mikäli se toteutetaan, voisi kärjistää jo ennestään vakavaa humanitaarista kriisiä alueella. Lisäksi, jos hyökkäys kohdistuu siviilien tiheään asuttamiin alueisiin ilman riittäviä varotoimia siviilien suojelemiseksi, se voisi täyttää sotarikoksen tunnusmerkit kansainvälisen oikeuden näkökulmasta.
Sotarikoksen määritelmä sisältää tahalliset hyökkäykset siviilejä vastaan, jotka eivät osallistu vihollisuuksiin. Näiden toimien arviointi perustuu usein siihen, onko hyökkäyksessä noudatettu niin sanottua suhteellisuusperiaatetta, jossa arvioidaan sotilaallisen edun ja siviilivahinkojen välistä suhdetta. Väitetty suunnitelma Rafahiin kohdistuvasta hyökkäyksestä herättää kysymyksiä näiden periaatteiden noudattamisesta ja kansainvälisen yhteisön vastuusta puuttua tilanteeseen.
Esimerkiksi YK:n pääsihteeri António Guterres on vedonnut Israelin ja Hamasin välisen sodan päättämiseksi ja varoittanut humanitaarisen kriisin pahenemisesta.
Suomessa keskustelu on kiihtynyt erityisesti maamme asekauppojen vuoksi. Vaikka hallitus ei ole selkeästi vaatinut Israelia lopettamaan toimiaan, suomalaisten keskuudessa vastustus sotaa kohtaan on vahvaa. Tutkimusten mukaan yli 60% suomalaisista vastustaa sotaa, mikä on huomionarvoinen seikka, kun pohditaan kansalaisaktiivisuutta ja poliittista painostusta päättäjiin.