Hyvinvointivaltion tulevaisuus vaakalaudalla – miksi vastustan hallituksen päätöstä sairaalaverkon keskittämisestä

Päätös on ollut erityisen pettymys, koska sen valmistelusta on vastannut hallitus, jonka pitäisi puolustaa alueiden elinvoimaa ja kansalaisten tasa-arvoisia palveluita. Valitettavasti hallitus on päättänyt tehdä päinvastoin. Yöpäivystyksen lakkauttaminen Oulaskankaalla ja monissa muissa sairaaloissa tarkoittaa, että yli sadan tuhannen ihmisen väestöpohja joutuu nyt turvautumaan kauempana sijaitseviin sairaaloihin kiireellisissä hätätilanteissa. Tämä on mielestäni kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista.

Oulaskankaan sairaala on ollut tärkeä tukipilari Oulun eteläisen alueen asukkaille. Pitkät etäisyydet ja harvaan asuttu alue tekevät sen yöpäivystyksestä elintärkeän palvelun, jonka menettäminen heikentää alueen ihmisten turvallisuutta ja palveluiden saavutettavuutta. Hätätilanteissa jokainen minuutti on ratkaiseva, ja nyt nämä minuutit venyvät vaarallisesti pidemmiksi, kun lähin apu siirtyy kauemmaksi.

Samalla on huomattava, että päätöksen taustalla olevat säästöperusteet ovat kaikkea muuta kuin varmoja. Terveydenhuollon säästöjä ei voida saavuttaa leikkaamalla kriittisiä peruspalveluita, sillä pitkällä aikavälillä se johtaa vain suurempiin kustannuksiin. Kun hoitoon pääsy viivästyy ja ongelmat paisuvat, korjaavat toimenpiteet tulevat huomattavasti kalliimmiksi kuin ajoissa annetut palvelut.

Lisäksi alueen elinvoima kärsii, kun sairaalapalvelut keskitetään yhä enemmän suuriin keskuksiin. Tämä voi johtaa väestön vähenemiseen ja paikallisen talouden heikkenemiseen, kun peruspalvelut viedään pois.

Olen huolissani siitä, että tämä päätös heijastaa laajempaa suuntausta, jossa hyvinvointivaltion perusarvot, kuten tasa-arvoiset ja saavutettavat palvelut, ovat joutuneet uhan alle. Päätöksessä näkyy selvästi hallituksen prioriteetti: säästöt ja tehokkuus asetetaan kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edelle.

On myös syytä kritisoida tapaa, jolla tämä päätös on tehty. Pidän erittäin ongelmallisena, että sairaaloiden toiminnan ja palveluiden kaltaisia päätöksiä tehdään Helsingistä käsin ilman kunnollista ymmärrystä paikallisista tarpeista. Tämä on selkeä osoitus siitä, että alueiden omatoimisuutta ja itsehallintoa ei kunnioiteta. Paikalliset päättäjät tuntevat alueensa tarpeet parhaiten, ja heidän näkemyksensä tulisi olla keskiössä tämänkaltaisissa ratkaisuissa.

Tämän päätöksen kohdalla olen erityisen pettynyt Perussuomalaisiin, jotka ovat hallitusvastuussa ollessaan lähteneet tukemaan pakkokeskittämistä. Puolue, joka on usein profiloitunut alueiden ja "tavallisen kansan" puolustajana, näyttää nyt unohtaneen nämä arvot. Sen sijaan huomio on siirtynyt kulttuurisotiin ja maahanmuuttopolitiikkaan, samalla kun konkreettiset arjen ongelmat, kuten terveyspalveluiden saavutettavuus, jäävät taka-alalle.

Tämä päätös ei ole vain hallituksen linjauksen tai yksittäisen sairaalan kohtalo, vaan se on signaali siitä, mihin suuntaan yhteiskuntamme on menossa. Jos hyväksymme sen, että alueiden elinvoimaa ja palveluita voidaan heikentää säästösyistä, luovumme vähitellen niistä periaatteista, jotka ovat tehneet Suomesta hyvinvointivaltion: tasa-arvosta, saavutettavuudesta ja kaikkien kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta.

Tämä päätös on herättänyt minussa huolen siitä, mitä seuraavaksi on tulossa. Jos keskittämispolitiikkaa jatketaan, kohta voimme joutua todistamaan lisää päätöksiä, jotka kaventavat alueellista tasa-arvoa ja vähentävät paikallisia palveluita.

Haluan uskoa, että suomalaisten enemmistö ei hyväksy tällaista kehitystä. Meidän on puolustettava hyvinvointivaltiota ja pidettävä huoli siitä, että peruspalvelut ovat saavutettavissa kaikkialla Suomessa. Tasa-arvoiset terveyspalvelut ovat hyvinvointivaltion peruskivi, eikä niiden rapauttamiseen ole varaa.

Vetoan kaikkiin, jotka jakavat huoleni: tämä on hetki, jolloin meidän on yhdessä noustava vastustamaan keskittämistä ja pidettävä huolta siitä, että tulevat päätökset tehdään ihmisten, ei säästöjen ehdoilla. Hyvinvointivaltion tulevaisuus on meidän käsissämme.