Israel vangitsee terveydenhuollon henkilöstöä ja potilaita Kamal Adwan -sairaalassa

Perjantaina 25. lokakuuta 2024 tapahtui järkyttävä hyökkäys Kamal Adwanin sairaalaan Beit Lahiassa, Pohjois-Gazassa, kun Israelin miehitysjoukot valtasivat sairaalan. Paikalla oli yli 600 ihmistä, joihin kuului potilaita, terveydenhuollon ammattilaisia sekä siviilejä, jotka olivat hakeutuneet suojaan taisteluiden keskellä. Tämä välikohtaus on saanut osakseen maailmalaajuista huomiota ja tuomitsevaa kritiikkiä. Olen seurannut tilannetta läheltä ja haluan tuoda esille, miksi tämä on merkittävä ihmisoikeusloukkaus ja miksi kansainvälisen yhteisön on toimittava välittömästi.

Hyökkäys ei ollut vain pelottava voimannäyttö, vaan se toi mukanaan merkittäviä riskejä siviilien elämälle ja hyvinvoinnille. Hyökkäys käynnistyi ilmahälytyksillä, ja pian tämän jälkeen aseistetut miehitysjoukot rynnistivät sairaalaan, asettaen sen haavoittuvat potilaat suoraan väkivallan ja kaaoksen keskelle. Pidätyksiä tehtiin sekasorron keskellä, ja on tiedossa, että joukossa oli myös terveydenhuollon työntekijöitä ja potilaita. Moni kysyy oikeutetusti, miten tällainen voi olla mahdollista – eikö siviilien ja erityisesti sairaaloiden pitäisi olla suojelun kohteena?

Sairaaloilla on humanitaarisen oikeuden mukaan erityinen status; niiden tulee olla neutraaleja paikkoja, joissa taisteluiden ei pitäisi ulottua. Tämän hyökkäyksen seuraukset ovat kuitenkin osoittaneet, kuinka haavoittuvia terveydenhuollon ammattilaiset ja potilaat ovat konfliktialueilla. Erityisen raskasta oli lukea vastasyntyneiden teho-osaston kohtalosta: hyökkäyksen myötä osaston toiminnot jouduttiin keskeyttämään, ja seurauksena oli useiden vastasyntyneiden menehtyminen, kun he eivät saaneet tarvitsemaansa hoitoa. Tämä tragedia ei ole vain tilastollinen tosiasia – jokainen menetetty elämä edustaa perheille korvaamatonta menetystä ja surua.

Sairaala on nyt täydellisessä eristyksessä; ulkomaailmasta ei ole mitään yhteyttä, mikä lisää epätoivoa ja pelkoa henkilökunnan ja potilaiden keskuudessa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tällaisissa tilanteissa on raportoitu ihmisoikeusrikkomuksia, kuten kidutuksia ja joukkoteloituksia. On hätkähdyttävää ajatella, että viimeisimpien tietojen mukaan yli 44 terveydenhuollon työntekijää on pidätetty, ja 30 heistä on edelleen kateissa. Näiden henkilöiden perheet ja kollegat elävät nyt pelossa ja epätietoisuudessa, tietämättä mitä heille on tapahtunut tai tuleeko heistä koskaan kuulemaan.

Jokaisen tarinan takana on henkilökohtainen tragedia. Sairaalan johtajan, tohtori Hussam Abu Safiyan pojan teloitus on tästä kylmäävä esimerkki. Todistajien mukaan tämä murha tapahtui sen jälkeen, kun Abu Safiya kieltäytyi jättämästä potilaitaan ja lähtemästä miehitysjoukkojen mukaan. Tällaiset tarinat ovat surullinen muistutus siitä, miten sota ja väkivalta vaikuttavat eniten niihin, jotka yrittävät auttaa ja suojella toisia.

Miksi kansainvälinen yhteisö ei tee enempää? Ihmisoikeudet ovat universaaleja ja rikkoutuvat vakavasti tällaisissa tilanteissa. Kun sairaaloiden, koulujen ja muiden siviililaitosten koskemattomuus kyseenalaistetaan, meidän kaikkien on reagoitava. On tärkeää ymmärtää, että kansainväliset lait ja humanitaarinen oikeus eivät ole vain kauniita sanoja – ne ovat rakennettu suojelemaan ihmishenkiä. Nyt on aika nostaa ääni, jotta tämä väkivalta ei toistuisi.

Mitä me voimme tehdä? Kirjoittamalla päättäjillemme, tuomalla asian esiin sosiaalisessa mediassa ja osoittamalla mieltä rauhanomaisesti voimme tehdä selväksi, että emme hyväksy tällaisia rikoksia. Kansainväliset järjestöt ja yhteisöt, kuten YK ja Punainen Risti, voivat tarjota apua, mutta vain jos ne saavat siihen valtioiden ja kansalaisten tuen. On meidän vastuullamme toimia äänettömien puolestapuhujina ja vaatia toimenpiteitä, jotta sairaaloiden ja terveydenhuollon työntekijöiden turvallisuus varmistetaan myös sodan keskellä.

Kamal Adwanin sairaalan tapaus on valitettava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun siviilien suojelu unohtuu. Jos emme puutu näihin tapahtumiin, vaarannamme sen, että samankaltaisia hyökkäyksiä nähdään jatkossakin eri puolilla maailmaa. Nyt on aika toimia ja varmistaa, että tällaiset järkyttävät tapahtumat eivät jää huomiotta tai toistu muissa konflikteissa.