Israelin ja Lähi-idän konfliktien syvenevä vyyhti – taustalla poliittiset valtapelit
Lähi-idän tilanne on jälleen kiristymässä. Israelin sotilaalliset toimet Gazassa, Länsirannalla ja Libanonissa ovat kiihtyneet, ja näyttää siltä, että alueen jännitteet ovat jatkuvasti pahenemassa. Miksi tilanne on nyt eskaloitunut tähän pisteeseen, ja miksi Israel näyttää toimivan entistä aggressiivisemmin?
Taustalla on useita tekijöitä, mutta yksi keskeinen huomio liittyy Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun hallintoon ja hänen henkilökohtaisiin intresseihinsä. Politiikassa monesti konfliktit eivät synny tyhjiössä, vaan niitä vauhdittavat taustalla olevat voimat ja intressit – ja Netanjahun tapauksessa ne liittyvät kiinteästi hänen poliittiseen tulevaisuuteensa. Netanjahu on syytettynä korruptiosta, ja mikäli hän menettäisi poliittisen valtansa, edessä saattaisi olla jopa 10 vuoden vankeustuomio, mikä hänen ikäiselleen tarkoittaisi käytännössä elinkautista. Tästä näkökulmasta Netanjahun hallinto on kirjaimellisesti riippuvainen jatkuvasta konfliktista.
Monet analyytikot ovat todenneet, että Netanjahun poliittinen asema on suoraan sidoksissa Lähi-idän jännitteisiin. Israelin sotilaalliset toimet sekä Gazassa että Länsirannalla pitävät yllä jatkuvaa konfliktitilaa, joka oikeuttaa kovaa linjaa ja estää hallituksen sisäisten ongelmien, kuten korruptioepäilyjen, nousemisen suurennuslasin alle. On helppo huomata, että rauhan puuttuminen hyödyttää hänen poliittista uraansa. Rauha merkitsisi todennäköisesti paitsi hänen valtansa loppua, myös oikeudenkäyntiä, jota hän on pitkään välttänyt.
Kansainvälisen politiikan pelikentällä Yhdysvaltojen rooli on myös olennainen tekijä. Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat tulossa, ja Netanjahu on asettunut avoimesti Donald Trumpin taakse. Trumpin hallinto on ollut yksi Israel-myönteisimmistä Yhdysvaltojen historiassa, ja hänen tukijansa, kuten Miriam Adelson, ovat painostaneet Trumpia tukemaan Israelin etua, mukaan lukien Länsirannan laajamittaista valtaamista. Tämä tukiverkosto on ollut taloudellisesti merkittävä Trumpin kampanjalle, mikä on sitonut Trumpin tiiviisti Israelin puolelle Lähi-idän kysymyksissä. Jos Trump voittaa toisen kauden, Netanjahu voi odottaa voimakasta tukea Yhdysvalloilta, mikä luo Israelille lisää tilaa toimia aggressiivisesti ilman kansainvälisiä seurauksia.
Toisaalta Lähi-idän valtataistelussa on myös muita osapuolia, kuten Iran, joka tukee useita aseellisia ryhmiä, mukaan lukien Hamas ja Hizbollah. Nämä ryhmät toimivat Iranin niin kutsuttuina "varjoarmeijoina", ja niiden toiminta lisää entisestään alueen epävakautta. Iranin tuki antaa Israelille puolestaan tekosyyn vastatoimille, ja kierre jatkuu. Tällainen tilanne antaa Israelille syyn perustella omia sotatoimiaan ohjusiskujen muodossa, samalla kun Iran pyrkii vahvistamaan asemaansa alueella.
Kaikista eniten kärsivät kuitenkin tavalliset siviilit. Sota- ja konfliktialueilla ihmiset menettävät kotinsa, perheensä ja elinkeinonsa. Kaaoksen keskellä kasvavat sukupolvet, joiden elämässä väkivalta ja pelko ovat läsnä päivittäin. Tämä jatkuva väkivallan kierre ruokkii ylisukupolvista katkeruutta ja vahvistaa osapuolten välistä vihaa. Moni länsimaalainen saattaa katsoa tilannetta kaukaa ilman täyttä ymmärrystä, mutta alueen ihmisille tämä todellisuus on jokapäiväinen painajainen.
Konfliktin juuret ulottuvat kauas, ja vaikka tilannetta tarkastellaan usein nykyhetken valossa, on tärkeää ymmärtää historiallinen konteksti. Vallankäyttö ja poliittinen peli ovat aina olleet keskeisiä tekijöitä Lähi-idän konfliktien taustalla. Netanjahu, kuten niin moni poliitikko ennen häntä, on valmis käyttämään valtaansa ja manipuloimaan tilannetta säilyttääkseen asemansa. Historia toistaa itseään: valtapelit, jotka ylläpitävät sotaa, eivät ole ainutlaatuisia, mutta ne ovat erityisen tuhoisia, kun kärsijöinä ovat viattomat siviilit.
Lopulta, kuten usein on nähty, poliittiset johtajat taistelevat säilyttääkseen valtansa, vaikka sen hintana olisi loputtomat konfliktit ja tuho. Maailman huomio herpaantuu, ja tilanne jatkuu entistä pahempana. Siviilien kärsimykset jäävät usein vaille ratkaisuja, kun kansainvälinen yhteisö keskittyy omiin ongelmiinsa, ja valtataistelu jatkaa vahingollista kierrettään.