Kaksisuuntainen mielialahäiriö: Vinkkejä ja toivoa
Kirjoitan tämän tekstin istuessani ikkunan ääressä, katsellen ulos katsoen päivän aurinkoa. Tiedän, että monet teistä lukijoista tekevät samaa – etsivät merkkejä siitä, että tämä päivä olisi helpompi kuin eilinen. Minä en ole psykiatri, enkä terapeutti. Olen ihminen, joka on vuosikausia kamppaillut mielenterveytensä kanssa. Sairauteni nimi on skitsoaffektiivinen häiriö, mutta rinnallani kantaa edelleen myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi. Tänään haluan puhua juuri kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä – sen kanssa elämisestä, siitä, miten se muokkaa arkea, ja siitä, miten me kaikki voimme nostaa ääntämme stigmaa vastaan.
Diagnoosi ei määritä sinua – mutta se muokkaa tarinaasi
Kun sain ensimmäisen kerran virallisen diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, tunsin sekavan syyllisyyden ja helpotuksen sekoituksen. Syyllisyyttä siitä, että jokin minussa oli "rikki". Helpotusta siitä, että viimein ymmärsin, miksi tunsin niin voimakkaita aaltoja – manian sykähdyksiä, jotka saattoivat viedä minut maailman huipulle, ja masennuksen painostusta, joka tuntui kuin hautautumiselta elävältä.
Vuosien mittaan olen oppinut, että diagnoosi on vain sana. Se ei kerro, keitä olemme, vaan auttaa meitä löytämään työkaluja selviytymiseen. Skitsoaffektiivisen häiriön myöhempi diagnoosi lisäsi uuden kerroksen haasteisiini, mutta se ei poistanut sitä tosiasiaa, että kaksisuuntainen mielialahäiriö on edelleen osa minua. Ja se on ok.
"Sinähän näytät normaalilta" – Stigman hiljainen kierre
Mielenterveyskeskustelu on noussut viime vuosina uuteen nousuun. Somekampanjat, julkkisten avoimuus ja kriisitilanteiden, kuten pandemian, tuoma psyykkisen hyvinvoinnin puhe ovat luoneet tilaa puhumiselle. Mutta stigma ei ole kadonnut – se on vain muuttanut muotoaan.
Kuulen edelleen kommentteja:
"Mutta sinähän olet niin toimintakykyinen!"
"Eikö kaikilla vähän vaihtele mieliala?"
"Älä anna diagnoosien määrittää sinua."
Nämä lauseet eivät ole pahantahtoisia. Ne kuitenkin kertovat, kuinka vähän ymmärrystä on edelleen siitä, miltä tuntuu elää mielialahäiriön kanssa. Mania ei ole "iloista energiaa" – se voi olla pakkomielteitä, unettomia öitä ja päätöksiä, jotka tuhoavat suhteita. Masennus ei ole "surullisuutta" – se on fyysistä kipua, tyhjyyden tunnetta ja pelkoa siitä, että ei koskaan pääse ylös sängystä.
Stigma ei ole vain julmia sanoja. Se on myös sitä, että mielenterveysongelmia vähätellään, kunnes ne leimahtavat kriisiksi. Se on työpaikkojen hiljaista syrjintää. Se on sitä, että me itse uskomme olevamme taakka.
Miten minä selviydyn? – Konkreettisia työkaluja arkeen
En halua jäädä kaivelemaan vain haasteita. Haluan jakaa myös konkreettisia tapoja, joilla olen oppinut hallitsemaan oireita ja rakentamaan elämääni diagnoosieni rinnalla (ei jälkeen tai vastoin).
Rutiinit ovat ystäväsi – Vaikka se tuntuu mahdottomalta masennuksen syvässä päädyssä, pieni säännöllisyys (esim. samat herämis- ja nukkumisajat, ruokailut) auttaa tasapainottamaan mielialaa.
Tunne oireesi varhaismerkit – Olen luonut "henkilökohtaisen varoitussanaston". Kun huomaan, että alan puhua nopeammin kuin ajattelen, tai että unettomuus jatkuu kolmatta yötä, tiedän, että mania saattaa olla lähellä.
Lääkkeet eivät ole epäonnistuminen – Vaikka lääkityksen löytäminen on usein pitkä ja raskas prosessi, se on arvokas osa hoitoa. Olen oppinut näkemään sen "mieleni insuliinina" – välttämättömänä apuna, jota en tarvitse hävetä.
Rakenna turvaverkosto – Yksi ihminen, joka ymmärtää. Yksi ryhmächat, jossa voi puhua. Yksi luotettava työntekijä, joka ei tuomitse. Minun ei tarvitse olla yksin.
Salli itsellesi epätäydellisyys – Jos tänään selviät hengissä, se riittää. Huomenna voit yrittää uudelleen.
Miten voit auttaa? – Stigman murtaminen vaatii toimia
Jos et itse kärsi mielenterveysongelmista, voit olla silti merkityksellinen osa muutosta. Tässä muutama konkreettinen askel:
Korvaa "Yritä vain positiivisemmin" kysymyksellä: "Miten voin auttaa?"
Lue, kuuntele ja usko kokemusasiantuntijoiden tarinoita. Me emme valehtelisi kärsimyksestämme.
Puhu lapsillesi mielenterveydestä ilman pelon lietsontaa. Tiedän, kuinka paljon olisin kaivannut tätä nuorena.
Vaadi poliitikoilta konkreettisia toimia – parempaa saatavuutta terveyspalveluihin, koulutusta työelämään.
Kun maailma tuntuu ylivoimaiselta – Muistutuksia sinulle, joka kamppailet
Sinä et ole diagnoosisi. Olet ihminen, joka kokee, haaveilee ja taistelee.
Jos tänäkin päivänä olet vain hengittänyt, olet ansainnut kunnioituksen.
On okei pyytää apua. Se ei ole heikkoutta, vaan rohkeutta.
Et ole yksin. Vaikka tuntuisit siltä, jossain on joku, joka ymmärtää.
Loppusanat – Tulevaisuus voi olla valoisampi
Elän skitsoaffektiivisen häiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa, mutta en anna jäädä niiden varjoon jäädä. Olen rakentanut elämääni, jossa on tilaa taudeille, mutta myös ilolle, ystäville ja unelmille. Stigman murtaminen on hidasta työtä, mutta jokainen avoin keskustelu, jokainen jakettu tarina, on askel kohti parempaa maailmaa.
Sinä, joka luet tätä: Kiitos, että olet täällä. Kiitos, että olet hengissä. Ja jos tänään tuntuu pimeältä, muista – aurinko nousee aina uudelleen. Yhdessä voimme olla valo toisillemme.