Konflikti Israelin ja Palestiinan välillä: Tilannekatsaus ja Suomen rooli
Israelin ja Palestiinan välinen tilanne on vakava, aiheuttaen huomattavia menetyksiä ja tuhoa. On tärkeää, että kaikki mahdolliset toimenpiteet toteutetaan konfliktin ratkaisemiseksi rauhanomaisesti ja kestävästi, kunnioittaen molempien osapuolten oikeuksia ja turvallisuutta. Suomen on otettava aktiivisempi rooli kansainvälisessä yhteisössä edistääkseen rauhaa ja oikeudenmukaisuutta alueella. Israelin on lopetettava kansanmurha palestiinalaisia kohtaan!
Gazan alueen kärsimykset ja henkilökohtaiset näkemykseni:Uhrit: Gazassa on raportoitu yli 28 340 kuollutta, joista yli 12 150 on lapsia ja yli 8 300 naisia. Loukkaantuneita on yli 67 984, sisältäen 8 663 lasta ja 6 327 naista. Länsirannalla kuolleita on vähintään 390, ja loukkaantuneita yli 4 450.
Infrastruktuuri: Gazassa yli 360 000 kotia on tuhoutunut tai vahingoittunut, 392 koulua on kärsinyt vaurioita, 35 sairaalasta 11 toimii vain osittain, ja 123 ambulanssia sekä 267 palvontapaikkaa on vahingoittunut.
Evakuointi: Israelin armeija on pyytänyt Gazan siviilejä evakuoitumaan, mutta määräykset ovat olleet epäselviä, aiheuttaen sekaannusta ja lisää kuolonuhreja!
Konfliktialueelta Gazasta kantautuu järkyttäviä uutisia, joissa Yhdistyneet Kansakunnat ja kansainvälinen rikostuomioistuin nostavat esiin vakavia huolia. He varoittavat mahdollisesta joukkotuhosta Rafahin alueella, ja Israelin toimien Gazassa pelätään täyttävän kansanmurhan tunnusmerkit (mielestäni täyttävät jo). Tällainen kehitys vaatii Suomelta voimakasta kantaa sotarikoksia ja siviilien kohtaamaa kohtuutonta väkivaltaa vastaan. On tärkeää, että vältämme kaikenlaisen asekaupan Israelin kanssa, osoittaen siten vastustuksemme väkivallan jatkumiselle. Hamasin hyökkäyksen jälkeiset 130 päivää ovat paljastaneet karun todellisuuden: yli miljoona pakolaista Rafahissa elää jatkuvan uhan alla, sairaaloihin kohdistuvat hyökkäykset ja humanitaarisen avun esteet lisäävät Gazan asukkaiden kärsimystä. Israelin tarkka-ampujien toimet ja ruoka-apua estävät toimet ovat vain osa laajempaa ongelmaa. Lisäksi 15 maan päätös katkaista tukensa YK:n
Palestiinalaispakolaisapujärjestölle (UNRWA) vain pahentaa tilannetta, jättäen tuhannet ihmiset ilman tarvittavaa apua.
Konfliktin juuret ja nykytilanne
Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on yksi maailman pitkäkestoisimmista ja monimutkaisimmista konflikteista, joka ulottuu yli seitsemän vuosikymmenen taakse. Konflikti juontaa juurensa 1900-luvun lopulle, kun juutalaiset maahanmuuttajat ja siirtolaiset alkoivat saapua Palestiinaan, herättäen paikallisten arabien vastustuksen. Tämä vastustus johtui pelosta maan menetyksestä ja siirtomaavallan aikana tapahtuneesta väestön siirtelystä. YK:n vuoden 1947 suunnitelma Palestiinan jakamiseksi johti Israelin valtion perustamiseen vuonna 1948, mikä puolestaan aiheutti suuren määrän palestiinalaisten pakolaisuutta ja lisäsi jännitteitä alueella.
Konfliktin historia on täynnä sotia, intifadoja (kansannousuja) ja lukuisia rauhanponnisteluja. Vuoden 1967 kuuden päivän sodassa Israel miehitti Länsirannan, Itä-Jerusalemin ja Gazan, mikä on johtanut pitkäaikaiseen miehitystilanteeseen ja kansainväliseen tuomitsemiseen. Vuodesta 2006 lähtien, kun Hamas sai vallan Gazassa, alue on kokenut useita sotia Israelin kanssa. Vuosien varrella on tehty lukuisia yrityksiä rauhan saavuttamiseksi, kuten Oslo-sopimukset 1990-luvulla, jotka mahdollistivat Palestiinan itsehallinnon tietyillä alueilla, mutta ne eivät ole johtaneet kestävään ratkaisuun.
Nykytilanne on edelleen jännittynyt, erityisesti vuoden 2023 konfliktin myötä, joka on jälleen nostanut esiin konfliktin pitkäaikaiset ja syvälliset juuret sekä sen monimutkaisuuden. Pääkysymykset, kuten Israelin miehitys, Jerusalemin asema, siirtokunnat, turvallisuus, vesioikeudet, palestiinalaisten liikkumisvapaus ja paluumuutto-oikeus, ovat edelleen ratkaisematta. Rauhanponnistelut, kuten kahden valtion ratkaisu, ovat viime vuosina kohdanneet yhä suurempia haasteita, ja julkinen tuki niille on vähentynyt sekä israelilaisten että palestiinalaisten keskuudessa.
Konfliktin ratkaiseminen vaatii kaikkien osapuolten (erityisesti Israelin) sitoutumista neuvotteluprosessiin ja kansainvälisen yhteisön aktiivista osallistumista. Rauhan saavuttaminen edellyttää perustavanlaatuisten kysymysten, kuten oikeudenmukaisuuden, turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden, käsittelyä oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla. Palestiinalaisten kansanmurha on päätyttävä!
Rauhanponnistelut, Suomen rooli ja henkilökohtainen näkemykseni
Vuosikymmenten ajan on tehty lukuisia yrityksiä ratkaista konflikti, pääasiassa pyrkimyksillä perustaa itsenäinen palestiinalaisvaltio Israelin rinnalle. Kahden valtion ratkaisu on ollut keskeinen tavoite, mutta sen suosio on hiipunut viime vuosina.
Minua kuvottaa, kuinka vähän Suomen hallitus on ottanut kantaa tähän asiaan. On vaikea ymmärtää, miksi päättäjämme ovat pysyneet suurimmaksi osaksi hiljaa ja miksi joissakin tapauksissa syyllistetään palestiinalaisia tilanteesta. Eikö ole selvää, että Israel on vuosikymmenien ajan aiheuttanut kärsimystä palestiinalaisille? Lisäksi on korkea aika, että Suomen ulkoministeri Elina Valtonen ottaa nyt enemmän vastuuta tästä tilanteesta. Hänen on ryhdyttävä aktiivisiin toimenpiteisiin ja tehtävä kaikkensa, jotta kansanmurha Palestiinalaisia kohtaan saadaan loppumaan. Diplomaattisen painostuksen ja kansainvälisen yhteistyön avulla Suomi voi näyttää esimerkkiä ja edistää rauhan saavuttamista alueella. Suomen roolina voisi olla aktiivisempi pakotteiden asettaminen Israelille, joka sisältäisi muun muassa asevientikiellon, talouspakotteet, investointirajoitukset ja diplomaattiset toimenpiteet. Nämä toimet voisivat lähettää selkeän viestin kansainvälisen oikeuden kunnioittamisen tärkeydestä.
Lisäksi mielestäni Suomen ei pitäisi osallistua Euroviisuihin, mikäli Israel saa osallistua kilpailuun. Tämä olisi symbolinen ele, joka osoittaisi solidaarisuutta palestiinalaisille ja ilmaisisi vastustuksemme nykytilanteelle.
Mielestäni Suomen osallistuminen asekauppaan Israelin kanssa on lopetettava. Tällaiset toimet eivät ainoastaan pitkitä konfliktia, vaan myös tukevat niitä voimia, jotka estävät rauhan saavuttamisen ja sovittelun alueella. On aika, että Suomi asettuu ehdottomasti rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolelle, tukien toimia, jotka edistävät konfliktin ratkaisua ja tukevat siviilien suojelua.
Yhteenveto:
Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on monimutkainen ja syväjuurtunut, ja se vaatii kaikkien osapuolten sitoutumista kestävän ratkaisun löytämiseen. On aika, että Suomi ja muut maat ottavat aktiivisemman roolin tässä prosessissa, mukaan lukien kriittisen itsetutkiskelun omista toimistaan tai niiden puutteesta. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta voimme edistää rauhaa ja oikeudenmukaisuutta palestiinalaisia kohtaan!