Kulttuurin ja liikunnan merkitys: Veronkorotusten vaikutukset hyvinvointiin ja tasa-arvoon

Viime aikoina keskustelu julkisista palveluista ja niiden rahoituksesta on käynyt kuumana. Oikeistolaisen hallituksen esittämät suunnitelmat arvonlisäveron korottamisesta muun muassa joukkoliikenteessä, lääkkeissä ja kulttuuritapahtumissa ovat nostaneet esiin huolen siitä, millaisia vaikutuksia näillä päätöksillä on yhteiskuntamme hyvinvointiin ja tasa-arvoon. Vaikka kyseessä on ensisijaisesti taloudellinen kysymys, vaikutukset ulottuvat syvälle arkeemme. Erityisesti kulttuuri ja liikunta, jotka ovat keskeisiä hyvinvoinnin tukipilareita, ovat tässä keskustelussa jääneet valitettavan vähälle huomiolle.

Kansanedustaja Timo Furuholm on tuonut esiin tärkeän huolen: veronkorotukset saattavat tehdä kulttuuritapahtumista – kuten teattereista, museoista ja konserteista – entistä kalliimpia, erityisesti niille, joilla on jo valmiiksi taloudellisesti tiukkaa. Tämä asettaa esteitä monien ihmisten mahdollisuudelle osallistua kulttuuriin, mikä puolestaan heikentää yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Kulttuuri ei ole vain elitistinen harrastus; se on elintärkeä osa hyvinvointia ja yhteiskunnan kehitystä. Se rikastuttaa elämäämme, lisää luovuutta ja antaa mahdollisuuden kohdata erilaisia näkökulmia.

Nuoret ja vähävaraiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, kun puhutaan kulttuurin saavutettavuudesta. Jos teatteri- ja museokäynnit tulevat liian kalliiksi, näistä arvokkaista elämyksistä jäävät ulkopuolelle ne, jotka ehkä eniten hyötyisivät kulttuurin voimasta. Taiteen ja kulttuurin kokeminen laajentaa maailmankuvaa, tukee identiteetin kehitystä ja vahvistaa sosiaalisia siteitä. On vaarana, että kulttuurin rahoituksen leikkaaminen kaventaa yhteiskunnan mahdollisuuksia kasvattaa luovia ja kriittisesti ajattelevia kansalaisia.

Rahoitusta tulisi sen sijaan suunnata uudelleen. Byrokraattisia hankkeita ja hallinnollisia kuluja on syytä tarkastella kriittisesti, sillä moni julkinen projekti ei suoraan edistä kansalaisten hyvinvointia. Voisimme myös arvioida suuria infrastruktuurihankkeita tarkemmin: esimerkiksi kallis liikenneprojekti, joka ei palvele paikallisyhteisöä, voi jäädä varjoon, kun sama raha voitaisiin käyttää yhteiskunnan todellisten tarpeiden, kuten kulttuurin ja liikunnan, tukemiseen. On syytä kysyä, millaisia arvoja yhteiskuntamme asettaa etusijalle, ja miten nämä arvot heijastuvat julkisiin investointeihin.

Liikunnan merkitys on yhtä suuri kuin kulttuurin. Terveys ja hyvinvointi ovat kiinteästi sidoksissa fyysiseen aktiivisuuteen, ja liikunta on monille ihmisille tärkeä osa arkea. Se ei kuitenkaan tarkoita pelkästään urheilua; liikunta on myös tapa koota ihmisiä yhteen, luoda ystävyyssuhteita ja jakaa yhteisiä kokemuksia. Valtion ja kuntien tulisi panostaa liikuntamahdollisuuksiin, jotka ovat avoimia kaikille – erityisesti niille, joilla ei ole varaa maksullisiin palveluihin. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus liikkua, ja erityisesti nuorten kannustaminen aktiiviseen elämäntapaan on sijoitus yhteiskunnan tulevaisuuteen. Liikunnan tukeminen ehkäisee passiivisuutta ja sen myötä monia sosiaalisia ja terveyteen liittyviä ongelmia.

Kulttuurin ja liikunnan rahoituksen leikkaukset eivät ole vain taiteilijoiden tai urheilijoiden ongelma; ne koskettavat koko yhteiskuntaa. Taide ja liikunta eivät ole luksusta, vaan ne ovat perusoikeuksia, jotka kuuluvat jokaiselle. Kysymys on siitä, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa. Haluammeko edistää tasa-arvoa ja tarjota kaikille mahdollisuuden osallistua ja nauttia kulttuurista ja liikunnasta? Vai haluammeko luoda yhteiskunnan, jossa vain harvoilla on varaa rikastuttaa elämäänsä näillä tärkeillä osa-alueilla?

Nyt on aika miettiä, miten voimme yhdessä vaikuttaa tulevaisuuteen. On tärkeää keskustella, kuulla eri näkemyksiä ja vaatia päättäjiltä toimia, jotka edistävät kulttuurin ja liikunnan saatavuutta kaikille. Veronkorotuksilla on kauaskantoisia seurauksia, ja meidän on varmistettava, että nämä seuraukset eivät kohdistu epäoikeudenmukaisesti niihin, joilla on jo valmiiksi vaikeuksia. Taide ja liikunta ovat investointeja, jotka maksavat itsensä takaisin – ei vain taloudellisesti, vaan myös yhteisön hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden kautta.

Yhteiskunnan vahvuus mitataan siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan ja miten se arvostaa niitä asioita, jotka tuovat ihmiset yhteen.