Kuntien ilmastovelvoitteet poistetaan – mihin Suomi on menossa ilmastotoimissa?

Seurasin eduskunnan täysistuntoa 10.10.2024, jossa keskusteltiin hallituksen esityksestä ilmastolain heikentämiseksi. Tilanne oli hämmentävä ja turhauttava, sillä vaikka Suomi ei ole edes entuudestaan saavuttamassa ilmastolain asettamia tavoitteita, hallitus esittää nyt, että kuntien velvoite laatia ilmastosuunnitelma purettaisiin. Tämä päätös vaikuttaa merkittävästi kuntien ilmastotyöhön, ja minulle heräsi kysymys: mihin suuntaan olemme menossa ilmastotoimien suhteen?

Ilmastolakiin lisättiin vasta viime vuonna säännös, jonka mukaan kuntien täytyisi laatia omat ilmastosuunnitelmansa. Tämä oli tärkeä askel, sillä kunnilla on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Yhteiskunnan eri tasojen, myös kuntien, on oltava mukana talkoissa, jos haluamme saavuttaa kunnianhimoiset ilmastotavoitteet. Nyt hallitus haluaa kuitenkin peruuttaa tämän velvoitteen, vaikka suunnitelmien toimeenpanoa ei ole vielä edes ehditty kunnolla aloittaa – saati arvioida niiden vaikutuksia. Tästä johtuen on mahdotonta tietää, millaisia ilmastopositiivisia seurauksia kuntien ilmastosuunnitelmat olisivat voineet tuottaa.

Miksi tämä velvoite on niin tärkeä? Kun ilmastolaki velvoittaa kunnat laatimaan suunnitelmat, se varmistaa, että kaikilla kunnilla on yhtenäinen perusta ilmastotyölle. Velvoitteet lisäävät suunnitelmallisuutta, ennakoitavuutta ja jatkuvuutta, mikä on välttämätöntä pitkäjänteisessä ilmastotyössä. Kuntien ilmastotoimet eivät voi perustua vapaaehtoisuuteen, koska silloin osa kunnista saattaa jättää suunnitelmat kokonaan tekemättä. Tämä ei ainoastaan hidasta ilmastotavoitteiden saavuttamista, vaan luo myös epätasa-arvoisen tilanteen eri alueiden välillä. Joissakin kunnissa saattaa olla vahvaa tahtoa toimia ilmaston puolesta, mutta toisaalla voi olla kunnanhallitus, joka ei näe ilmastotoimia prioriteettina.

Hallituksen esitys vie myös kansalaisilta mahdollisuuden valvoa kuntien ilmastotyötä. Nyt kumotaan ilmastolakiin lisätty säännös muutoksenhausta, joka antoi kuntalaisille oikeuden valittaa kunnanvaltuuston päätöksestä, jos ilmastosuunnitelma ei täyttänyt sille asetettuja tavoitteita. Tämä on vakava takaisku kansalaisten oikeusturvalle. Kuntalaisten oikeus hakea muutosta päätöksiin on olennainen osa toimivaa demokratiaa ja ympäristönsuojelua – se antaa ihmisille mahdollisuuden puuttua epäkohtiin ja vaatia parempia ratkaisuja.

Hallituksen päätös heikentää siis niin kunnallista ilmastotyötä kuin kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja valvoa sitä. Tämä luo epävarmuutta, sillä ilman selkeitä lakisääteisiä velvoitteita kuntien ilmastotyö saattaa jäädä hajanaiseksi ja epäsäännölliseksi. Ilmastotyön pitäisi olla jatkuvaa ja ennakoitavaa, jotta kunnat voivat tehdä pitkäaikaisia investointeja ja suunnitelmia esimerkiksi energiatehokkuuden parantamiseksi, uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi ja hiilinielujen kasvattamiseksi.

Tämä tilanne tuntuu äärimmäisen turhauttavalta. Miten hallitus voi samaan aikaan väittää olevansa sitoutunut ilmastotavoitteisiin, kun se vie kuntien ilmastotyöltä pohjan pois? Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii järjestelmällisiä, sitovia toimia jokaisella hallinnon tasolla – ei vapaaehtoisuuteen perustuvia yksittäisiä hankkeita. Pelkään, että kuntien ilmastotyön ennakoitavuus ja jatkuvuus asetetaan nyt vaakalaudalle, ja tämä heikentää vakavasti Suomen mahdollisuuksia saavuttaa kansainvälisiä ilmastotavoitteita.

Lopulta tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten hallitus heikentää ympäristönsuojeluun liittyviä lakeja ja velvoitteita. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näemme ilmastotyötä vesitettävän hallituksen toimesta, ja pelkään pahoin, ettei se jää viimeiseksi. Vaikka ilmastonmuutos on kiireellinen ja vaatii välittömiä toimia, näen yhä enemmän päätöksiä, jotka vievät kehitystä väärään suuntaan. Kuntien rooli ilmastotyössä on kriittinen, ja niiden työn helpottamisen ja tukemisen sijaan hallitus tekee siitä nyt epävarmempaa ja vähemmän järjestelmällistä.

Mielestäni tämä on käsittämätön ja nolo veto hallitukselta.