Lasten oikeudet rajalla

Lapset ovat yhteiskuntamme herkin ja puhtain osa, pienet sielut, joiden turvallisuuden ja hyvinvoinnin varjeleminen on meidän kaikkien vastuulla. Siksi, kun puhutaan politiikasta, erityisesti maahanmuuttoon ja rajavalvontaan liittyvästä, minusta tuntuu, että lasten oikeudet ja tarpeet tulisi asettaa keskiöön kaikessa keskustelussa ja päätöksenteossa.

Hiljattain esitetty lakiesitys välineellistetyn maahantulon torjumiseksi on herättänyt minussa monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Vaikka ymmärrän valtion tarpeen säädellä maahantuloa ja turvata rajansa, olen syvästi huolestunut siitä, miten nämä toimet vaikuttavat haavoittuvimmassa asemassa oleviin – lapsiin.

Pelastakaa Lapset -järjestön kannanotto on resonoinut syvästi minun kanssani. He painottavat, että lapsilla ja lapsiperheillä on oltava ehdoton oikeus turvapaikkaan ja suojeluun, riippumatta heidän lähtömaastaan tai siitä, miten he ovat päätyneet maamme rajalle. Tämä on inhimillisyyden peruskysymys. Eikö jokaisen lapsen pidä kohdata maailma, joka vastaa heidän avunpyyntöönsä lämmöllä ja suojelulla, eikä käännytä heitä pois tai altista heitä lisävaaroille?

Kun Veli Liikanen Pelastakaa Lapset ry:stä puhuu siitä, ettemme halua Suomen rajoille samanlaisia traagisia lapsikohtaloita, jotka ovat valitettavan yleisiä Välimeren rannoilla ja muualla Euroopassa, en voi kuin tuntea syvää sääliä ja halua toimia. Meidän ei pidä vain reagoida maailman suruihin kauhunsekaisella järkytyksellä, vaan meidän on myös omaksuttava proaktiivinen asenne ja pyrittävä aktiivisesti estämään tällaisten tilanteiden toistuminen.

On ehdottoman tärkeää, että kaikki viranomaiset, jotka kohtaavat rajalla lapsia ja perheitä, ovat saaneet kattavaa koulutusta ja ohjeistusta. Heidän on pystyttävä tunnistamaan erityisen haavoittavassa asemassa olevat lapset ja ymmärrettävä, miten parhaiten vastata heidän tarpeisiinsa. Lapsi ei ole koskaan vastuussa omasta pakkomuutostaan – tämä on yksinkertainen totuus, jonka unohtaminen tai ohittaminen on sekä inhimillisesti että eettisesti väärin.

Meidän on myös muistettava, että Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia lasten oikeuksista. Tämä sitoumus ei ole valinnainen eikä tilapäinen; se on jatkuvan ja periaatteellisen toiminnan perusta. Jokainen uusi laki tai toimenpide, erityisesti ne, jotka liittyvät rajavalvontaan ja maahanmuuttoon, on arvioitava tämän sitoumuksen valossa. Meidän on varmistettava, ettemme pelkästään täytä näitä vaatimuksia paperilla, vaan toteutamme niitä käytännössä, joka päivä ja jokaisessa kohtaamisessa rajallamme.

Keskeinen kysymys, joka meidän kaikkien tulisi kysyä, on: millaista yhteiskuntaa me haluamme rakentaa ja ylläpitää? Toivon, että se on yhteiskunta, jossa jokaisen lapsen oikeudet ja hyvinvointi asetetaan etusijalle, yhteiskunta, joka näkee haavoittuvuuden, vastaa siihen inhimillisyydellä ja pyrkii luomaan turvallisen ympäristön kaikille. Tämä on vastuu, jota emme voi eikä pidä välttää.

Kiitos, kun luit blogipostauksen.