Millainen olisi sosialistinen Suomi? Empatia politiikassa vs. Riikka Purran kylmä oikeistoajattelu

Riikka Purra ja hänen kaltaisensa oikeistopoliitikot väittävät, että empatialla ei ole sijaa politiikassa. Tämä on vaarallinen ja kylmä ajattelutapa, joka johtaa yhteiskunnan kovettumiseen ja eriarvoisuuden kasvuun. Politiikka ei ole vain numeroita, budjetteja ja lainsäädäntöä – se on päätöksentekoa, joka vaikuttaa ihmisten elämään. Jos päätöksenteko tehdään ilman empatiaa, sen seuraukset voivat olla tuhoisia niille, jotka jo valmiiksi kamppailevat arjessaan.

Sosialistisessa Suomessa empatia olisi keskeinen periaate kaikessa päätöksenteossa. Sen sijaan, että politiikka perustuisi vahvimpien suosimiseen ja markkinoiden etujen ajamiseen, siinä huomioitaisiin erityisesti heikoimmassa asemassa olevat. Tämä tarkoittaisi sitä, että yhteiskunta rakentuu inhimillisille arvoille eikä pelkästään tehokkuudelle ja kilpailulle.

Nyky-Suomessa julkisia menoja leikataan jatkuvasti. Oikeistopolitiikka keskittyy siihen, miten saadaan talous näyttämään hyvältä tilastoissa, eikä siihen, miten ihmisten elämä voisi parantua. Sosialistisessa Suomessa hyvinvointivaltiota ei ajeta alas leikkauspolitiikalla, vaan sitä vahvistetaan.

Terveys ja sosiaalipalvelut: Jokainen suomalainen saisi laadukasta terveydenhuoltoa riippumatta tuloistaan. Julkinen terveydenhuolto olisi niin hyvin resursoitu, ettei yksityisiä palveluita tarvittaisi. Mielenterveyspalvelut olisivat helposti saatavilla ilman pitkiä jonotusaikoja.

Perusturva ja toimeentulo: Sosialistisessa Suomessa kenenkään ei tarvitsisi pelätä toimeentulonsa puolesta. Sosiaaliturva takaisi ihmisarvoisen elämän jokaiselle, eikä etuuksien hakeminen olisi nöyryyttävää byrokratiaa.

Asuminen: Kukaan ei jäisi asunnottomaksi. Julkinen asuntotuotanto olisi laajaa, ja asuntojen hinnat pidettäisiin kohtuullisina. Ihmisiä ei ajaisi asuntokauppa, jossa vain varakkaimmat voivat asua keskustoissa ja köyhemmät työnnetään syrjään.

Nykyisessä kapitalistisessa järjestelmässä työelämässä korostetaan tuottavuutta, voittoja ja tehokkuutta – usein työntekijöiden jaksamisen ja hyvinvoinnin kustannuksella. Sosialistinen Suomi ei olisi vain työnantajien etuja ajava maa, vaan työelämä rakennettaisiin työntekijöiden hyvinvoinnin pohjalle.

Työviikko voitaisiin lyhentää, jotta ihmiset saisivat enemmän aikaa elämälleen.

Työntekijöiden oikeuksia vahvistettaisiin, eikä nollatuntisopimuksia tai pätkätöitä käytettäisi hyväksi.

Ammattiliitot ja työntekijöiden kollektiivinen voima olisivat keskeisessä roolissa päätöksenteossa.

Koulutus olisi täysin maksutonta kaikilla asteilla, ja jokainen saisi opiskella haluamallaan alalla ilman pelkoa opintovelasta tai toimeentulon vaikeuksista. Koulutuksen tarkoituksena ei olisi vain tuottaa työvoimaa markkinoille, vaan kehittää kriittistä ajattelua ja yhteiskunnallista ymmärrystä.

Kapitalismi on luonut järjestelmän, jossa ympäristön tuhoaminen nähdään taloudellisena välttämättömyytenä. Sosialistisessa Suomessa ekologinen kestävyys olisi ensisijainen tavoite. Ilmastonmuutoksen torjunta ei olisi riippuvainen markkinoiden vapaaehtoisista toimista, vaan yhteiskunta ottaisi aktiivisen roolin siinä, että luonnonvaroja käytetään vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti.

Riikka Purra edustaa oikeistolaista ajattelutapaa, jossa ihmisarvo mitataan yksilön markkina-arvolla. Hänen näkemyksensä siitä, ettei empatia kuulu politiikkaan, on vaarallinen, koska se johtaa politiikkaan, jossa vain vahvimmat pärjäävät ja heikoimmat jätetään oman onnensa nojaan.

Mutta kuka pitää heikoimpien puolta, jos ei yhteiskunta? Onko yhteiskunta vain vahvojen leikkikenttä, jossa pärjäävät ne, jotka ovat syntyneet oikeisiin olosuhteisiin tai ovat tarpeeksi onnekkaita menestyäkseen?

Politiikka ilman empatiaa on kylmää ja epäinhimillistä. Se johtaa siihen, että sosiaaliturvaa leikataan, terveydenhuoltoa yksityistetään ja koulutuksesta tehdään etuoikeus vain varakkaille. Jos empatia suljetaan politiikasta pois, tuloksena on yhteiskunta, jossa ihmisarvolla ei ole merkitystä, vaan kaikki mitataan rahassa ja tehokkuudessa.

Sosialistinen Suomi olisi maa, jossa politiikka perustuu inhimillisyyteen, ei pelkkään taloudelliseen hyötyyn. Se olisi maa, jossa jokainen saa elää arvokkaasti, ilman pelkoa köyhyydestä, työttömyydestä tai syrjäytymisestä. Tämä on täysin mahdollinen tulevaisuus, jos vain poliittinen tahtotila muuttuu.

Empatia ei ole heikkoutta. Se on yhteiskunnan vahvuus. Ja jos politiikka ei perustu empatialle, se ei ole politiikkaa ihmisiä varten, vaan valtaa ja rahaa varten. Sosialistisessa Suomessa politiikka olisi jokaisen kansalaisen asialla – ei vain niiden, joilla on jo valmiiksi tarpeeksi.