Millainen Suomi olisi 1 200 euron perustulon aikana? Hyödyt, haasteet ja vaikutukset

Perustulo on ollut pitkään yksi kiinnostavimmista ja kiistellyimmistä sosiaalipoliittisista ideoista Suomessa. Kuvitellaan Suomi, jossa 1 200 euron perustulo on arkipäivää. Tämä hypoteettinen malli tuo esiin perustulon vaikutukset talouteen, työmarkkinoihin, yhteiskuntaan ja yksilöiden elämään. Tällainen skenaario voisi radikaalisti muuttaa suomalaisen hyvinvointivaltion luonnetta – mutta onko muutos hyvä vai huono? Tarkastellaan asiaa syvemmin.

1 200 euroa kuukaudessa olisi summa, joka kattaisi kohtuulliset elämisen perustarpeet monille suomalaisille, erityisesti pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla. Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa summa ei riittäisi täysin kattamaan korkeita vuokria ja elinkustannuksia, mutta se tarjoaisi silti merkittävää taloudellista turvaa. Tämä malli poistaisi tarpeen monille nykyisille etuuksille, kuten työttömyystuelle, toimeentulotuelle ja osittain asumistuelle. Perustulo yksinkertaistaisi nykyistä monimutkaista sosiaaliturvajärjestelmää ja vähentäisi byrokratiaa. Jokainen kansalainen, riippumatta heidän työmarkkinatilanteestaan tai elämäntilanteestaan, saisi saman summan automaattisesti ilman erillisiä hakemuksia tai ehtoja.

Yksi perustulon suurimmista eduista olisi taloudellisen stressin vähentyminen. Nykyisessä järjestelmässä työttömyys tai yllättävät elämäntilanteet voivat johtaa taloudellisiin kriiseihin. Perustulo toimisi turvaverkkona, joka antaa ihmisille mahdollisuuden keskittyä olennaiseen: kouluttautumiseen, työnhakuun, yrittäjyyteen tai perhe-elämään. Esimerkiksi yksinhuoltajat, jotka kamppailevat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kanssa, saisivat perustulosta vakautta ja joustavuutta. Yrittäjyyttä harkitsevat puolestaan voisivat ottaa riskejä ilman pelkoa taloudellisesta romahduksesta, jos yritystoiminta ei heti kannata.

Työmarkkinoiden näkökulmasta perustulo voisi tuoda sekä hyötyjä että haasteita. Toisaalta se voisi vähentää kannustinloukkuja, joissa pieni lisätulo voi vähentää tukia niin paljon, että työn tekeminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Perustulon myötä kaikki lisätulot tulisivat suoraan käteen ilman pelkoa tukien menettämisestä, mikä rohkaisisi monia ottamaan vastaan osa-aika- ja keikkatöitä. Tämä voisi lisätä työvoiman osallistumisastetta ja vähentää harmaata taloutta. Toisaalta kriitikot pelkäävät, että korkea perustulo voisi johtaa osan ihmisistä vetäytymään kokonaan työmarkkinoilta, koska perustulo riittää kohtuulliseen elämiseen ilman työntekoa. Tämä vaikutus kuitenkin riippuu paljon kulttuurisista ja yhteiskunnallisista tekijöistä. Suomessa työntekoa pidetään perinteisesti tärkeänä osana elämää, joten suuri osa kansasta saattaisi edelleen haluta tehdä töitä perustulosta huolimatta.

Taloudellisesta näkökulmasta perustulo vaatisi merkittäviä muutoksia verotukseen ja valtiontalouden priorisointeihin. 1 200 euron perustulo maksaisi Suomessa noin 72 miljardia euroa vuodessa, olettaen, että se maksetaan kaikille 5 miljoonalle kansalaiselle. Tämä summa on huomattavasti suurempi kuin nykyisten sosiaalietuuksien kustannukset. Rahoittaminen voisi edellyttää progressiivisen tuloverotuksen kiristämistä, kulutusverojen korottamista tai uusia veroja, kuten pääomaveron laajentamista. Lisäksi perustulo voisi osittain rahoittaa itse itsensä, koska sen avulla voitaisiin leikata muita etuuksia ja vähentää byrokratiaa. Taloustieteilijät kuitenkin varoittavat, että liian raskas verotus voisi haitata talouskasvua ja vähentää investointeja.

Perustulo vaikuttaisi myös syvällisesti yhteiskunnallisiin arvoihin ja asenteisiin. Nykyjärjestelmässä sosiaaliturva on usein leimautunut tarpeen mukaan annettavaksi avuksi, mikä voi johtaa stigmaan tuensaajia kohtaan. Perustulon universaalisuus poistaisi tämän ongelman, koska jokainen kansalainen saisi sen ilman ehtoja. Tämä voisi lisätä tasa-arvoa ja solidaarisuutta yhteiskunnassa. Lisäksi perustulo voisi muuttaa ihmisten suhdetta työhön. Sen sijaan, että työtä tehtäisiin vain taloudellisen selviytymisen vuoksi, perustulo voisi antaa mahdollisuuden etsiä mielekästä ja itselle sopivaa työtä. Samalla se voisi lisätä vapaaehtoistyötä, luovaa toimintaa ja yhteisöllisyyttä.

Kuvitellussa Suomessa, jossa 1 200 euron perustulo on todellisuutta, näkyisi sekä suuria mahdollisuuksia että merkittäviä haasteita. Se voisi vähentää köyhyyttä, lisätä taloudellista turvaa ja edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa. Samalla se vaatisi rohkeita päätöksiä verotuksen ja valtiontalouden suhteen. Perustulo ei ole täydellinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin, mutta se voisi olla askel kohti oikeudenmukaisempaa ja joustavampaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus elää arvokasta elämää. Lopulta kysymys perustulosta ei ole vain taloudellinen, vaan myös moraalinen ja ideologinen: millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa tulevaisuudessa?