Oikeudenmukaisuuden huuto: miksi hallituksen leikkaukset on peruttava
Tällä viikolla valtiovarainministeri Riikka Purran puhe täysistuntosalissa vaikutti retoriikaltaan, että hänen puheensa oli kuin suoraan nurinkurisesta maailmasta. Hän julisti, että vasemmistoliitto itkee 60 miljoonan solidaarisuusveron leikkauksia, jotka hänen mielestään suosivat kaikkein hyvätuloisimpia suomalaisia. Tämä kommentti herättää hämmennystä ja pakottaa meidät tarkastelemaan hallituksen arvovalintoja ja päätöksiä.
Purran näkemyksen mukaan 60 miljoonaa on vähäpätöinen summa, mutta samalla hallitus on tehnyt leikkauksia, jotka vaikuttavat merkittävästi kansalaisten hyvinvointiin. Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi hallitus pitää 60 miljoonaa niin vähäisenä, kun se samalla toteuttaa "pikkuleikkauksia" seuraaviin kohteisiin:
Lastensuojelun jälkihuolto: 12 miljoonaa Lastensuojelun jälkihuolto on tukitoimi, joka tarjotaan nuorille, jotka ovat siirtyneet pois lastensuojelun piiristä, esimerkiksi täysi-ikäisyyden saavuttamisen myötä. Tarkoituksena on varmistaa, että nuoret saavat tarvittavaa tukea ja ohjausta itsenäiseen elämään siirtymisessä. Nyt hallitus on kuitenkin tehnyt 12 miljoonan euron leikkauksen tähän tärkeään palveluun, heikentäen siten nuorten mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa tukea.
Vapaa sivistystyö: 25 miljoonaa Vapaa sivistystyö kattaa monipuolisen joukon ei-formaaleja koulutus- ja oppimismuotoja. Se sisältää esimerkiksi kansalaisopistojen, työväenopistojen ja muiden oppilaitosten tarjoamat kurssit ja koulutusohjelmat. Tämä mahdollisuus oppimiseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen on nyt uhattuna, kun hallitus on päättänyt tehdä 25 miljoonan euron leikkauksen vapaa sivistystyöhön.
Nuorten kuntoutusraha: 27 miljoonaa Nuorten kuntoutusraha on taloudellinen tuki, joka on suunnattu nuorille, joilla on terveysongelmia tai vammoja. Tämä tuki on tarkoitettu auttamaan nuoria selviytymään arjesta ja osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan, vaikka heillä olisi terveydellisiä haasteita. Nyt hallitus on tehnyt 27 miljoonan euron leikkauksen tähän tukeen, vaarantaen näin näiden nuorten mahdollisuuden osallistua täysivaltaisesti yhteiskunnan toimintaan.
Nämä yhteensä tekevät 64 miljoonaa, mikä on enemmän kuin se summa, jota Purra niin halveksuen pitää pienenä. On kohtuullista kysyä, eikö hallituksen tulisi perua nämä leikkaukset, jos se pitää 60 miljoonaa liian vähäisenä summana.
Hallituksen päätökset heijastavat selkeästi heidän arvovalintojaan. Se ottaa lastensuojelun asiakkailta ja samalla suosii ministeriaitiossa istuvien palkkaluokkaa. Tämä herättää vakavia epäilyksiä solidaarisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.
Mitä tapahtui arvoille, joita hallitus väittää edustavansa? Jos solidaarisuusveroale on perusteltu, miksi samalla leikataan niin olennaisista palveluista, kuten lastensuojelusta ja nuorten kuntoutuksesta? Eikö todellinen solidaarisuus tarkoita, että kaikki kantavat kortensa kekoon, myös ne, joilla on enemmän?
On myös syytä pohtia, olisiko leikkauksia edes tarvinnut tehdä, jos hallitus olisi ollut rohkeampi lisätessään haittaveroja ympäristön puolesta. Voitaisiin kysyä, miksi haittaveroja ei ole lisätty esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytöstä tai ympäristöä kuormittavista teollisuudenaloista. Tämä olisi voinut tuoda lisätuloja valtiolle ilman, että olisi tarvinnut leikata ihmisten peruspalveluista.
Leikkausten peruuttaminen ja haittaverojen lisääminen olisi askel kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. On aika, että hallitus kuuntelee kansalaisten huolia ja tekee päätöksiä, jotka heijastavat todellista solidaarisuutta. Emme tarvitse päätöksiä, jotka suojelevat vain tiettyä väestönosaa, vaan päätöksiä, jotka palvelevat kaikkia kansalaisia tasapuolisesti.
Suomalaisilla on oikeus odottaa hallitukseltaan päätöksiä, jotka edistävät yhteiskunnan kokonaisvaltaista hyvinvointia. On aika nostaa esiin äänemme ja vaatia oikeudenmukaisempia päätöksiä.
Kiitos, kun luit blogipostauksen!