Ovatko Orpon hallituksen leikkaukset kansalaisten hyvinvoinnin vastaisia? — Sosialismin mahdollisuudet nykytilanteessa

Yksi keskeisistä teemoista, joita Orpon hallitus on ajanut, on julkisten palveluiden rahoituksen karsiminen. Tämä on ilmeistä esimerkiksi vanhuspalveluihin kohdistuvissa leikkauksissa, joissa hallitus on esittänyt yli 100 miljoonan euron vuotuista vähennystä. Leikkaukset kohdistuvat suoraan vanhusten hoidon laatuun ja hoitohenkilöstön mitoitukseen, mikä vaarantaa niin potilasturvallisuuden kuin palveluiden laadun.

Viime kaudella säädetty hoitajamitoitus oli askel kohti parempia ja turvallisempia vanhuspalveluita, mutta nyt tämä saavutettu edistys ollaan hallituksen toimesta peruuttamassa. Kun monet hoivayksiköt ovat vasta hiljattain saavuttaneet lain vaatiman henkilöstömitoituksen, on vaikea ymmärtää, miksi hallitus katsoo tarpeelliseksi vetää tästä takaisin.

Tämä päätös on herättänyt kysymyksiä siitä, onko hallitus enemmän kiinnostunut taloudellisista säästöistä kuin ihmisten hyvinvoinnista. Leikkaukset julkisiin palveluihin ovat kuitenkin vain osa laajempaa kuvaa. Terveysyritykset, jotka toimivat yksityisellä sektorilla, näyttävät hyötyvän hallituksen politiikasta. On esitetty kritiikkiä, että terveysyritykset saavat puolen miljardin euron "lahjan", kun samaan aikaan vanhusten ja sairaiden palveluita karsitaan.

Monet kriitikot ovat huomauttaneet, että Perussuomalaiset, hallituspuolue, lupasivat vaaleissa asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Nyt tämä tärkeysjärjestys näyttää konkretisoituvan tavalla, joka ei kuitenkaan hyödytä tavallisia kansalaisia. Vanhuksilta ja sairailta leikataan samalla kun yrityksille annetaan taloudellisia etuja. Tämä herättää kysymyksen siitä, ovatko hallituksen prioriteetit todella linjassa kansalaisten tarpeiden kanssa vai ajavatko ne vain tiettyjen eturyhmien etuja.

Kun tarkastellaan laajemmin oikeistolaista politiikkaa ja sen vaikutuksia, voidaan nähdä selvä ero siinä, miten julkiset ja yksityiset intressit käsitellään. Leikkaukset julkiseen sektoriin – erityisesti hyvinvointialueille – vaikuttavat eniten niihin, joilla ei ole varaa yksityisiin palveluihin. Samaan aikaan yksityiset terveysyritykset voivat hyötyä lisääntyneestä kysynnästä, kun julkiset palvelut heikkenevät. Tämä saattaa olla tietoinen valinta hallitukselta, joka uskoo yksityisen sektorin tehokkuuteen ja taloudelliseen vapauteen, mutta kysymys kuuluu: kuka hyötyy ja kuka kärsii?

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista pohtia, olisiko sosialistinen talousjärjestelmä parempi ratkaisu näihin ongelmiin. Sosialismi korostaa yhteistä omistajuutta ja taloudellisten resurssien jakamista siten, että kaikkien kansalaisten tarpeet tulevat huomioiduiksi. Nykyisessä kapitalistisessa järjestelmässä, jossa yksityinen sektori dominoi terveydenhuoltoa, raha ja resurssit ohjautuvat helposti niille, joilla on jo valmiiksi eniten varallisuutta ja vaikutusvaltaa.

Sosialistisessa järjestelmässä prioriteetit olisivat todennäköisesti erilaiset. Julkiset palvelut, kuten terveydenhuolto, nähtäisiin perusoikeutena, eikä niiden rahoitusta leikattaisi taloudellisten säästöjen nimissä. Sen sijaan resursseja ohjattaisiin enemmän yhteiskunnan heikoimpien hyvinvoinnin turvaamiseen, ja tavoitteena olisi varmistaa, että jokainen saa tarvitsemansa hoidon ja tuen riippumatta taloudellisesta asemastaan.

Vaikka sosialismi ei ole täydellinen järjestelmä, sen perusajatus tasa-arvosta ja yhteisestä hyvästä tarjoaa mielenkiintoisen vastapainon nykyiselle talouspolitiikalle, jossa yksityinen voitto näyttäisi menevän yhteiskunnan hyvinvoinnin edelle.

Suomessa on nyt tärkeämpää kuin koskaan käydä avointa ja kriittistä keskustelua siitä, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa. Orpon hallituksen toimet herättävät perusteltuja kysymyksiä siitä, miten julkiset varat käytetään ja kenen etua ne palvelevat. Leikkaukset terveys- ja sosiaalipalveluihin vaikuttavat erityisesti niihin, jotka ovat jo ennestään haavoittuvassa asemassa, kun taas terveysyritykset näyttävät hyötyvän päätöksistä.

Tulevaisuuden kannalta on keskeistä, että kansalaiset osallistuvat aktiivisesti poliittiseen keskusteluun ja tuovat esiin huolensa. Hallituksen on vastattava näihin kysymyksiin ja perusteltava, miksi se näkee yksityiset yritykset tärkeämpinä kuin julkisen hyvinvoinnin edistäminen. Onko tämä suunta, jota suomalaiset haluavat vai onko aika harkita vaihtoehtoisia järjestelmiä, kuten sosialismia, jotka asettavat yhteisen hyvän etusijalle?