Pahin vaihe on ohi, mutta matka jatkuu: elämä psykoosioireilun jälkeen

13.10.2024

Olen elänyt intensiivisen ja raskaan ajanjakson keskellä. Kahdeksan päivän mittainen psykoosioireilu tuntuu vihdoin olevan takana, mutta pelot ja oireilu eivät ole täysin kadonneet. Vaikka olo on parempi, arki on edelleen monin tavoin haastavaa. Kuulen edelleen ääniä, erityisesti silloin, kun en keskity aktiivisesti johonkin – musiikkiin, TV-sarjoihin tai muuhun mielekkääseen tekemiseen. Tämä on ollut keino paeta äänien valtavirrasta ja hallita niitä, mutta sekin toimii vain hetkittäin.

Pahin on onneksi ohi, mutta edelleen pelkotilat ovat jatkuva osa elämääni. Ne ovat niin vahvoja, että kotona oleminen on käynyt mahdottomaksi. Onneksi minulla on ystäviä ja tuttuja, joiden luona olen voinut olla, kun kotiin meneminen tuntuu liian ahdistavalta. Tämä on ollut valtava apu ja olen kiitollinen heille kaikesta tuesta. Samalla kuitenkin tiedän, että en voi pysyä vieraissa nurkissa loputtomiin. Jossain vaiheessa minun on kohdattava kotona olemiseen liittyvä ahdistus ja pelot, vaikka se tuntuisi vaikealta.

Psykoosin jäljet ja hypomania

Psykoosioireilun lisäksi olen käynyt läpi hypomaniaa, jonka aikana estot ovat olleet lähes olemattomat. Hypomania on ollut kuin jatkuva virran täyttämä tila, jossa mieli kulkee täysillä ja impulssit ottavat vallan. Valitettavasti tämä on johtanut myös huonoihin päätöksiin: olen sortunut lieviin petoksiin ja pelannut uhkapelejä isoilla summilla, vaikka tiedän, että se ei ole järkevää. Näissä hetkissä olen ollut hyvin impulsiivinen, eikä moraalisia estoja ole tuntunut olevan. Nyt jälkeenpäin nämä teot tuntuvat hämmentäviltä ja epätodellisilta – ikään kuin olisin katsellut sivusta, kuinka toimin, mutta en pystynyt itse pysäyttämään itseäni.

Samalla tuntuu, että aivoni käyvät jatkuvasti täysillä kierroksilla, mutta se ei johda mihinkään rakentavaan. Kodin siivoaminen tai muut järkevät askareet tuntuvat ylivoimaisilta. Tämä aiheuttaa turhautumista, koska tiedän, että minun pitäisi tehdä jotain konkreettista, mutta en vain saa mitään aikaiseksi. Ulkopuolelta katsottuna saatan näyttää flegmaattiselta, mutta sisälläni tuntuu siltä kuin kaikki olisi liikkeessä, mutta mikään ei konkretisoituisi. Tämä ristiriita on hämmentävä ja vaikea selittää muille.


Pelkojen käsitteleminen ja elämänhallinta

Olen yrittänyt käsitellä näitä pelkoja ja epätodellisuuden tunnetta parhaani mukaan, mutta se vaatii aikaa. Olen huomannut, että psykoosin jälkeen arjen hallinta ei palaa yhdessä yössä. Jokainen päivä on uusi taistelu: pelkojen, ajatusten ja impulssien hallinta vie valtavasti energiaa. Yritän muistuttaa itseäni siitä, että toipuminen ei ole lineaarista. Psykoosin jälkeen elämä ei palaa automaattisesti takaisin siihen, mitä se oli ennen oireilua ja se on hyväksyttävä.

Olen kuitenkin saanut tukea ammattilaisilta, jotka ymmärtävät tilanteeni. Keskustelut ammattilaisten kanssa ovat auttaneet minua näkemään, että tämä on prosessi. Parantuminen ei tapahdu yhdessä yössä, mutta joka päivä voin tehdä pieniä askelia eteenpäin. On myös tärkeää muistaa, että en ole yksin tässä. On monia, jotka käyvät läpi samanlaisia kokemuksia, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan.

Mitä seuraavaksi?

Tärkein asia, jota kohti pyrin, on löytää tasapaino. Vaikka pelot ja ääniharhat ovat edelleen osa elämääni, olen oppinut tunnistamaan hetket, jolloin ne nousevat esiin ja etsimään keinoja hallita niitä. Musiikin kuunteleminen ja TV-sarjoihin uppoutuminen ovat olleet tehokkaita keinoja, mutta minun on myös löydettävä tapoja palata arkeen ja kotiini. Tämä on suuri haaste, mutta uskon, että pienin askelin se on mahdollista.

Samalla minun on kohdattava hypomanian tuomat seuraukset ja opeteltava hallitsemaan impulsiivisuuttani. Olen tietoinen siitä, että nämä tilat voivat toistua, mutta haluan oppia tunnistamaan ne aiemmin ja välttämään vahingollisia päätöksiä. Olen jo alkanut miettiä, miten voisin paremmin hallita arkea ja tehdä pieniä, mutta merkityksellisiä askelia kohti toipumista.

Lopuksi: Itselleni armollisuutta

Toipuminen on pitkä prosessi ja tärkeintä on olla itselleen armollinen. Olen tehnyt virheitä hypomanian aikana ja psykoosioireilu on vaikuttanut minuun syvästi, mutta tämä ei määrittele koko elämääni. Haluan muistuttaa itseäni, että olen yhä matkalla ja pienetkin onnistumiset ovat askeleita eteenpäin.

Jos olet itse käynyt tai käyt läpi vastaavaa, haluan sanoa, että et ole yksin. Näiden kokemusten kanssa eläminen voi tuntua musertavalta, mutta jokainen uusi päivä tuo mukanaan mahdollisuuden kasvuun ja paranemiseen. Joskus pienetkin edistysaskeleet ovat merkittäviä – ja ne vievät sinut lähemmäksi tasapainoa ja parempaa oloa.

Loppusanat

Vaikka pahin on takana, tie eteenpäin on vielä pitkä. Mutta jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden kohdata pelot ja löytää uusia tapoja hallita elämää. Tässä tilanteessa on tärkeää muistaa, että toipuminen ei tapahdu hetkessä, mutta pienillä askelilla voin rakentaa elämääni uudelleen.

Kiitos, kun luit blogipostauksen!