Velkaantuminen ja heikko-osaiset – Petteri Orpon hallituksen linjauksien epäoikeudenmukaisuus

Petteri Orpon hallitus on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä erityisesti talouspolitiikan ja julkisen talouden velkaantumisen osalta. Hallituksen toimet, jotka tähtäävät valtion velkaantumisen vähentämiseen, ovat aiheuttaneet huolta niiden epätasaisesta vaikutuksesta eri väestöryhmiin. Vaikka hallituksen tavoitteena on talouden tasapainottaminen, monet ovat sitä mieltä, että suunnitellut leikkaukset iskevät suhteettomasti juuri heikoimmassa asemassa oleviin kansalaisiin, kun taas hyväosaiset säästyvät merkittäviltä uhrauksilta.

Velkaantumisen haasteet ja hallituksen linja

Suomen julkinen talous on ollut jo pitkään velkaantumiskierteessä. Vuoden 2024 budjetti on alijäämäinen noin 11,5 miljardia euroa, ja hallituksen tavoitteena on kääntää velkakäyrä laskuun hallituskauden loppuun mennessä. Tämä tavoite on sinänsä järkevä, sillä jatkuva velkaantuminen ei ole kestävää pitkällä aikavälillä. Valtiontalouden tervehdyttäminen on ollut yksi Orpon hallituksen keskeisiä prioriteetteja ja hallitus onkin tehnyt merkittäviä leikkauspäätöksiä saavuttaakseen tämän tavoitteen​.

On kuitenkin syytä kysyä, onko nykyinen talouspolitiikka oikeudenmukaista. Vaikka velkaantumisen pysäyttäminen on tärkeää, sen ei pitäisi tapahtua heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella. Monet hallituksen säästötoimet, kuten sosiaaliturvan leikkaukset, osuvat erityisesti pienituloisiin, työttömiin ja muihin yhteiskunnan marginaalissa eläviin ihmisiin​.

Leikkausten kohdentaminen: miksi heikommassa asemassa olevat kärsivät?

Yksi suurimmista kritiikeistä Orpon hallitusta kohtaan on juuri leikkausten epätasainen kohdentuminen. Sosiaaliturvaan ja työttömyysturvaan kohdistetut leikkaukset ovat osuneet kovimmin juuri niihin, joilla on vähiten varaa menettää tukia. Esimerkiksi hallituksen päätös heikentää työttömyysturvaa ja kiristää sosiaalitukien ehtoja on saanut laajaa kritiikkiä niin oppositiolta kuin kansalaisjärjestöiltä. Työttömyysturvan heikennykset, yhdistettynä muihin tukileikkauksiin, heikentävät monien ihmisten elämänlaatua ja voivat sysätä lisää ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle.

Samalla kun leikkaukset kohdistuvat pienituloisiin ja työttömiin, hyväosaiset saavat usein nauttia kevennetyistä veroista tai muista eduista. Tämä luo entistä syvemmän kuilun eri yhteiskuntaluokkien välille. Miksi juuri heikoimmat joutuvat kantamaan suurimman vastuun julkisen talouden tervehdyttämisestä, kun samalla varakkaammat säästyvät merkittäviltä taloudellisilta uhrauksilta? Tämä on moraalisesti arveluttavaa ja poliittisesti kestämätöntä.

Veronkevennykset rikkaille ja palveluiden alasajo

Yksi huolestuttavimmista hallituksen toimista on veronkevennykset, joista suurimmat hyödyt menevät usein varakkaimmille. Samalla kun hallitus leikkaa sosiaaliturvaa ja muita heikoimmassa asemassa oleville tärkeitä tukia, se keventää verotusta erityisesti ylemmillä tuloluokilla. Tämä on linjassa Kokoomuksen pitkään jatkuneen veropolitiikan kanssa, joka suosii taloudellista eliittiä. Mutta eikö velkaantumisen vähentämiseksi olisi loogista etsiä rahoitusta myös suurituloisilta eikä vain heikompiosaisilta?

On selvää, että hallituksen talouspolitiikka tähtää kilpailukyvyn parantamiseen ja osa siitä onkin järkevää – yritysverotuksen kohtuullinen taso ja työn verotuksen keventäminen voivat tuoda talouskasvua pitkällä aikavälillä. Mutta kun veroratkaisut suosivat liikaa hyväosaisia, unohtaen heikommat, talouspolitiikka ei enää ole oikeudenmukaista. Julkiset palvelut kärsivät, ja samalla kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa entisestään.

Mitä vaihtoehtoja olisi?

On selvää, että taloutta täytyy tasapainottaa, mutta kysymys kuuluu: onko nykyinen tapa oikea? Leikkauksia voisi kohdistaa huomattavasti oikeudenmukaisemmin. Esimerkiksi veronkorotuksia voisi suunnata suurituloisille tai pääomatuloille, jotta myös hyväosaiset kantaisivat vastuuta talouden tasapainottamisesta. Lisäksi voitaisiin tehdä säästöjä sellaisista kohteista, jotka eivät iske suoraan ihmisten perustoimeentuloon. Esimerkiksi hallintorakenteita voisi tehostaa ja karsia turhia byrokratioita.

Toinen vaihtoehto voisi olla panostaminen talouskasvuun investointien kautta. Sen sijaan, että leikataan sosiaaliturvaa, hallitus voisi suunnata varoja koulutukseen, innovaatioihin ja kestävään kehitykseen. Nämä toimet tuottaisivat pitkällä aikavälillä talouskasvua ja lisätuloja valtiolle, jolloin velkaantuminen voitaisiin saada hallintaan ilman, että heikko-osaiset joutuvat kärsimään kohtuuttomasti.

Moraalinen vastuu heikommista

Petteri Orpon hallitus on varmasti vaikeassa tilanteessa, ja talouden tervehdyttäminen vaatii vaikeita päätöksiä. Mutta yhteiskunnan mitta on se, miten se kohtelee heikoimpiaan. Talouspolitiikka, joka kohdistuu erityisesti pienituloisiin ja syrjäytyneisiin, on epäoikeudenmukaista. On tärkeää muistaa, että heikoimmassa asemassa olevilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa samalla tavalla kuin varakkaammilla, ja heidän toimeentulonsa on usein jo valmiiksi heikko.

Heikko-osaiset eivät saa olla pelinappuloita talouspolitiikassa, joka ajaa hyväosaisten etuja. Suomi on rakennettu hyvinvointivaltion periaatteelle ja tämän periaatteen pitäisi olla ohjenuorana myös nykyisessä talouspolitiikassa. Velkaantumista voidaan hallita monilla tavoilla, mutta on tärkeää, että valitut ratkaisut ovat oikeudenmukaisia ja moraalisesti kestäviä.

Jos Orpon hallitus haluaa säilyttää kansalaisten luottamuksen, sen on tarkasteltava kriittisesti nykyistä linjaansa ja pohdittava, miten se voi suojella heikoimmassa asemassa olevia. Talouspolitiikka ei saa olla vain numeroiden pyörittämistä, vaan sen täytyy heijastaa yhteiskunnan arvoja ja oikeudenmukaisuutta.

Kiitos, kun luit blogipostauksen!