Perussuomalaiset ja kotouttamispolitiikan vaarallinen retoriikka

Politiikka on tunnetusti taitolaji, jossa sanat, teot ja symboliikka ovat kaikki tehokkaita keinoja vaikuttaa kansalaismielipiteisiin. Erityisesti maahanmuutto ja kotouttaminen ovat olleet kuumia perunoita suomalaisessa politiikassa jo pitkään. Yksi puolue on erityisesti ottanut tämän teeman omakseen: Perussuomalaiset ja sen keulahahmot ovat toistuvasti nostaneet esiin kotouttamisen haasteet osana omaa agendaa. Heidän puheensa ja politiikkansa ovat kuitenkin monella tavalla ongelmallisia, sillä ne eivät tähtää ratkaisujen löytämiseen, vaan enemmänkin vaikeuttavat niitä.

Perussuomalaiset vaikuttavat suorastaan elävän kotouttamiseen liittyvistä ongelmista ja käyttävät niitä polttoaineenaan politiikassaan. Sen sijaan, että puolue pyrkisi rakentamaan parempaa ja kestävämpää tulevaisuutta, se ruokkii narratiivia, jonka mukaan ongelma on itse ihmisissä – usein jopa lapsissa. Tässä on kyse tietoisesta strategiasta: ensin luodaan ja syvennetään ongelmia, ja sitten hyödynnetään niitä poliittisen agendan ajamiseksi. Näin rakennetaan kuva, jossa kotouttaminen esitetään epäonnistuneena ja uhkana suomalaisten arvoille ja kulttuurille, sen sijaan että tunnustettaisiin, kuinka tärkeä osa hyvin hoidettu kotouttaminen on yhteiskunnan toimivuutta ja vakautta.

Leikkaukset kotouttamispalveluihin – tietoinen valinta

Yksi konkreettinen esimerkki tästä on hallituksen tekemät leikkaukset kotouttamiseen. Erityisesti kotouttamisen kielipalvelut, jotka ovat keskeinen osa integraatiota, ovat joutuneet leikkurien alle. Tämä on ongelmallista, sillä tutkimukset osoittavat selvästi, että kielen oppiminen on avainasemassa onnistuneessa kotoutumisessa. Kielelliset taidot eivät ainoastaan paranna maahanmuuttajien mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan ja työelämään, vaan ne myös edistävät yhteisymmärrystä ja vähentävät syrjäytymisen riskiä.

Kun kielipalveluita rajoitetaan, tuloksena on se, että integraatio vaikeutuu entisestään. Tämä luo kierteen, jossa maahanmuuttajilla on entistä vähemmän resursseja oppia kieltä ja osallistua yhteiskuntaan, mikä puolestaan johtaa siihen, että kotouttamisen ongelmia käytetään yhä enemmän poliittisena lyömäaseena. Tämä ei ole sattumaa – kyse on tietoisesta valinnasta, jonka avulla pyritään hyötymään maahanmuuttoon liittyvistä haasteista. Tämä retoriikka on ollut näkyvissä erityisesti Perussuomalaisten puheissa, joissa kotouttamispalveluiden haasteet esitetään ikään kuin väistämättömänä epäonnistumisena.

Kotouttamisen tieteellinen perusta

On täysin selvää, että kotouttaminen ei ole yksinkertainen prosessi, ja erityisesti lapset, jotka tulevat maista, joissa edes perustason koulutus ei ole itsestäänselvyys, kohtaavat suuria haasteita. Suomi on tunnettu maailman vaikeimpien kielten joukkoon kuuluvasta suomen kielestä, ja on naiivia olettaa, että maahanmuuttajalapset oppisivat sen nopeasti. Yksikään suomalainen – olipa kyseessä kuka tahansa – ei oppisi vierasta kieltä hetkessä, jos heidät siirrettäisiin toiseen maahan ilman kunnollista tukea.

Kotoutumista vaikeuttavat erityisesti ne leikkaukset, jotka osuvat suoraan kielikoulutukseen ja muihin kotouttamispalveluihin. Tämä ei ole pelkkä mielipide, vaan kielitieteilijöiden keskuudessa on jo vuosikymmeniä vallinnut yksimielisyys siitä, että oman äidinkielen hallitseminen on keskeistä toisen kielen oppimiselle. Tämä on ollut tiedossa pitkään, mutta silti äidinkielen opetusta ja tulkkipalveluja on kavennettu. Samalla näistä kielen oppimiseen liittyvistä seikoista on tehty osa Perussuomalaisten rasistista retoriikkaa, jossa vihjataan, että ongelma olisi maahanmuuttajissa itsessään eikä yhteiskunnan rakenteissa.

Kenen vastuulla on kotoutuminen?

Yksi suurimmista ongelmista Perussuomalaisten kotouttamispolitiikassa on se, että se syyttää ihmisiä, jotka eivät ole vastuussa ongelmien synnystä. On helppo osoittaa sormella maahanmuuttajia, jotka kamppailevat suomen kielen oppimisen kanssa, mutta samalla unohdetaan täysin ne rakenteelliset esteet, joita he kohtaavat. Kuka tahansa suomalainen lapsi, joka joutuisi 9-vuotiaina muuttamaan ilman luku- ja kirjoitustaitoa toiseen maahan, kokisi aivan samanlaisia haasteita kuin maahanmuuttajalapset täällä Suomessa. Tämä inhimillinen näkökulma jää kuitenkin usein täysin huomiotta, kun politiikasta tehdään rasistista polttoainetta.

Perussuomalaiset eivät siis aidosti pyri löytämään ratkaisuja kotouttamisen haasteisiin. Päinvastoin, heidän agendansa näyttää olevan se, että ongelmat pysyvät yllä ja niistä voidaan hyötyä poliittisesti. Tämän vuoksi heidän tekemänsä politiikka ei edistä yhteiskunnan hyvinvointia, vaan päinvastoin syventää jakolinjoja ja luo tarpeetonta vastakkainasettelua.

Ratkaisujen sijaan jatkuvaa jakamista

On selvää, että maahanmuutto ja kotouttaminen ovat monimutkaisia ja vaativia kysymyksiä, jotka edellyttävät pitkäjänteistä ja hyvin suunniteltua politiikkaa. Ongelmat eivät ratkea itsestään, ja ratkaisuja on etsittävä yhteiskunnan eri sektoreilta – koulutuksesta, työelämästä, sosiaalipalveluista ja niin edelleen. Sen sijaan, että näitä ratkaisuja edes yritettäisiin löytää, Perussuomalaiset ovat valinneet tien, jossa he tietoisesti ruokkivat kotouttamisen ongelmia omien poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi.

Lopputulos on haitallinen sekä maahanmuuttajille että koko yhteiskunnalle. Ilman asianmukaisia kotouttamispalveluita yhteiskunnalliset jakolinjat syvenevät ja eriarvoisuus lisääntyy. Jos haluamme aidosti rakentaa kestävämpää tulevaisuutta, meidän on kyettävä keskustelemaan maahanmuutosta ja kotouttamisesta rakentavasti, eikä vain politiikan polttoaineena. Tämä vaatii kuitenkin sitä, että politiikan keskiössä ovat ihmiset, ei rasistinen retoriikka.