Riikka Purra ja Perussuomalaiset – Lyhytnäköinen politiikka ja sen seuraukset
12.02.2025
Perussuomalaiset on noussut viime vuosina yhdeksi Suomen näkyvimmistä puolueista, mutta sen menestys ei peitä sitä, että sen päätökset ja retoriikka ovat usein lyhytnäköisiä, ristiriitaisia ja jopa haitallisia yhteiskunnallemme. Riikka Purran johdolla puolueen linja on kärjistynyt äärimmäisyyksiin, mikä herättää kysymyksen, onko sen agenda enää kansalaisten etujen tai todellisten ongelmien ratkaisemisen kannalta relevantti.
Yksi puolueen suurimmista ongelmista on sen jatkuva kyvyttömyys käsitellä omaa rasistista taakkaansa. Purran aiemmat rasistiset ja väkivaltaan viittaavat kirjoitukset, kuten vuoden 2019 blogitekstit, heikentävät edelleen puolueen uskottavuutta. Sen sijaan, että hän ottaisi vastuuta menneisyydestään ja osoittaisi muutosta, hän on vähätellyt asiaa tai sysännyt sen "yksittäistapausten" piikkiin. Tämä ei ainoastaan heikennä luottamusta häneen poliitikkona, vaan myös normalisoi syrjivää retoriikkaa.
Perussuomalaiset on rakentanut identiteettinsä maahanmuuttovastaisuuden varaan, mutta sen ehdotukset ovat usein irrallaan todellisuudesta. Esimerkiksi pakolaisten määrän rajoittaminen "nollaan" on mahdoton tavoite, joka sivuuttaa kansainväliset sopimukset ja inhimilliset kriisit. Purran vaatimat "tiukemmat rajat" eivät ota huomioon Suomen vastuuta globaalissa yhteisössä. Samalla puolueen kärjistävä retoriikka on lisännyt yhteiskunnallista polarisaatiota ja antanut tilaa ääriajattelulle, joka on näkynyt myös väkivaltaisina hyökkäyksinä maahanmuuttajia kohtaan.
Ilmastokriisin keskellä Perussuomalaiset vastustavat vihreää siirtymää. Purra on kutsunut ilmastotoimia "hysteerisiksi" ja vaatinut Suomen irtautumista hiilineutraaliustavoitteista. Tämä ei ole vain vastuutonta, vaan myös taloudellisesti lyhytnäköistä, sillä uusiutuvan energian investoinnit ja vihreät teknologiat luovat työpaikkoja ja vahvistavat kilpailukykyä. Puolueen linja uhkaa jättää Suomen jälkeen muusta Euroopasta, joka on jo sitoutunut kunnianhimoisempiin tavoitteisiin.
Purran johdolla puolue on ajanut merkittäviä sosiaalietuuksien leikkauksia, jotka osuvat kipeimmin pienituloisiin ja haavoittuvimpiin. Työttömyysturvan heikentäminen ja asumistuen leikkaukset eivät ratkaise köyhyyden perimmäisiä syitä, vaan syventävät eriarvoisuutta. Samaan aikaan puolue vaatii veronalennuksia varakkaille, mikä paljastaa sen todellisen prioriteetin: taloudellisen tasa-arvon sijaan tavoitteena on vahvistaa omia eturyhmiä.
Purran johtajuus on ajanut Perussuomalaiset jatkuvaan sisäiseen kaaokseen. Puolueen edustajien rasistiset kommentit, kuten Wille Rydmanin skandaalit, ja ristiriidat EU-politiikassa osoittavat, ettei Purra kykene ylläpitämään ryhmäkuria tai johdonmukaista linjaa. Tämä heijastuu myös puolueen kannatuksen heilahteluissa, sillä äänestäjät näkevät, että retoriikka ei muutu teoiksi.
Perussuomalaisten ja Purran politiikka ei perustu faktoihin, vaan pelon ja vastakkainasettelun lietsontaan. Heidän päätöksensä eivät ratkaise Suomen ongelmia, vaan pahentavat niitä. Demokratiaan kuuluu vastuu, mutta liian usein puolueen kohdalla tämä vastuu on jäänyt kantamatta. Jos haluamme yhteiskunnan, jossa kaikilla on mahdollisuus elää turvallisesti ja arvokkaasti, on torjuttava lyhytnäköinen populismi ja vaadittava parempaa niiltä, jotka haluavat meitä edustaa. Tämä ei ole vain Perussuomalaisista kiinni, vaan myös siitä, millaista politiikkaa me itse tuemme – ja tällä hetkellä heidän linjansa ei ansaitse kannatustamme.