Sananvapaus ei tarkoita vihapuheen oikeutusta

Yksi yleisimmistä vastaväitteistä vihapuheen säätelyyn on väite siitä, että se rajoittaisi sananvapautta. Tämä argumentti on kuitenkin hyvin harhaanjohtava. Todellisuudessa vihapuhe itsessään kaventaa sananvapautta erityisesti niiltä jotka ovat sen kohteena. Kun vihapuhe saa vallan, se luo ympäristöjä joissa moni ei enää uskalla osallistua julkiseen keskusteluun. Tämä johtuu siitä, että he pelkäävät joutuvansa henkilökohtaisen häirinnän ja loukkausten kohteeksi. Näin ollen vihapuheen rajoittaminen ei ole sananvapauden rajoittamista vaan sen suojelemista: sen tarkoituksena on varmistaa että kaikilla on turvallinen mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ilman pelkoa.

On tärkeää ymmärtää mistä tämä keskustelu kumpuaa aina kun vihapuheen vastaisia lakiehdotuksia tuodaan esiin. Kyse on usein siitä, että jotkut kokevat että heidän oikeuttaan sanoa mitä tahansa loukkaavaa tai halventavaa halutaan rajoittaa. Tämä herättää vastarintaa erityisesti niissä jotka tulkitsevat sananvapauden tarkoittavan absoluuttista oikeutta ilmaista mielipiteensä ilman seurauksia. Mutta tällainen tulkinta ei ota huomioon sitä, että sananvapauden mukana tulee vastuu. Sananvapaus ei ole suojaus seurauksilta jos puheella aiheutetaan todellista vahinkoa muille.

Sananvapauden tarkoitus on taata että voimme ilmaista omat mielipiteemme ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kenelläkään olisi oikeus alistaa tai loukata toisia. Vihapuheelle on ominaista se että se kohdistuu tiettyihin ryhmiin pyrkien vähättelemään heidän ihmisarvoaan. Sen seurauksena se luo ilmapiirin, jossa nämä ryhmät kokevat ettei heillä ole samoja oikeuksia kuin muilla. Tällainen epätasa-arvoinen tilanne estää aidon ja avoimen keskustelun syntymisen.

Sananvapautta pitäisi selittää siten, että se erotetaan vihapuheesta. Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta, mutta se ei tarkoita vapautta vihamieliseen puheeseen. Sananvapaus tarkoittaa ennen kaikkea vapautta ilmaista mielipiteitä rakentavasti ja ilman että toiset joutuvat kokemaan henkistä tai fyysistä vahinkoa sen seurauksena. Tämä tarkoittaa myös sitä että yhteiskunta asettaa rajoja sille, millaista puhetta voidaan hyväksyä.

Kun puhutaan sananvapaudesta, on tärkeää muistaa ettei kyse ole oikeudesta vahingoittaa muita verbaalisesti. Vihapuheen vastustaminen ei tarkoita, että estettäisiin eriävät mielipiteet. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihmisiä suojellaan henkiseltä väkivallalta ja häirinnältä, ja että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet ilmaista itseään ilman pelkoa. Tämä on se perusperiaate, jonka varaan sananvapaus tulisi rakentaa.

Vihapuheesta luopuminen ei rajoita kenenkään oikeutta olla eri mieltä tai tuoda esiin omia näkökantojaan. Kysymys on siitä, miten nämä näkemykset ilmaistaan ja millaisia vaikutuksia niillä on muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan.