Solidaarisuuden voima - Meidän täytyy puolustaa demokratiaa ja työntekijöiden oikeuksia
Lakkojen aalto on jälleen kerran pyyhkäissyt yli Suomen, herättäen laajaa huomiota sekä poliittisessa kentässä että kansalaisten keskuudessa. Tämä ei ole mikään pieni myrsky vesilasissa, vaan syvällinen ilmaus solidaarisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja perustavanlaatuisesta demokraattisesta oikeudesta. Vaikka pääministeri Petteri Orpo ja valtiovarainministeri Riikka Purra pitävät lakkouutisia "valitettavina" ja syyttävät ammattiliittoja talouden horjuttamisesta, on tässä paljon suuremmasta asiasta kysymys. Minun täytyy suoraan alusta alkaen sanoa, että kannatan lakkoja ja olen tyytyväinen siihen, miten koville nämä lakkouutiset ovat ottaneet erityisesti Perussuomalaisille ja Kokoomuslaisille. Ehkä on jo aika hieman perääntyä työntekijöiden oikeuksien polkemisesta ja palata neuvottelupöydälle.
Lakot ovat työväenliikkeen historiassa olleet olennainen keino puolustaa työntekijöiden oikeuksia ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin päätöksiin. Ne ovat demokratian peruspilareita, jotka mahdollistavat äänen niille, jotka muuten jäisivät vallankäyttäjien jalkoihin. Nyt käynnissä olevat lakot eivät ole vain vastalause hallituksen ehdotuksille, vaan myös osoitus yhteisöllisestä voimasta ja solidaarisuudesta.
Pääministeri Orpon mukaan lakot "tulevat kalliiksi veronmaksajille" ja "aiheuttavat suurta vahinkoa Suomen taloudelle". Mutta tässä kontekstissa on tärkeää ymmärtää, ettei lakkoja järjestetä huvikseen. Ne ovat viimeinen keino, kun neuvotteluissa ei ole päästy sopuun tai kun hallituksen toimet uhkaavat vakavasti työntekijöiden hyvinvointia ja oikeuksia. Kysymys ei ole vain taloudesta; kyse on ihmisarvosta ja oikeudesta työelämän ehtoihin, jotka tukevat hyvää elämää kaikille.
Tulevien lakkojen aalto näyttää jälleen kerran voimansa Suomessa, kun eri ammattiliitot ovat ilmoittaneet uusista toimenpiteistä. Teollisuusliitto on eturintamassa, mobilisoimalla noin 4000 työntekijäänsä kaksiviikkoisiin lakkoihin, jotka vaikuttavat merkittävästi muun muassa Nesteen ja teräsyhtiöiden Outokummun sekä SSAB Europen toimintaan. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto (AKT) suunnittelee kahden viikon lakkoja, jotka sulkevat satamien tavaraliikenteen ja vaikuttavat muun muassa Viking Linen rahdinkäsittelyyn. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL) on valmistautunut tuomaan tuhansia jäseniään kaduille, häiriten merkittävästi rautateiden tavaraliikennettä ja satamien toimintaa. Sähköliitto aikoo liittyä Teollisuusliiton rinnalle, tuoden omat jäsenensä kahden viikon työnseisauksiin, jotka kohdistuvat samoihin kriittisiin infrastruktuureihin. Rakennusliitto ja Ammattiliitto Pro ovat myös ilmoittaneet tukensa, laajentaen lakkojen vaikutusalaa ja voimistavat painetta kohti neuvottelupöytää. Näiden toimien myötä ammattiliitot pyrkivät vahvistamaan viestiään ja vaatimaan oikeudenmukaisia työehtoja sekä parempaa työelämän laatua.
Erityisen mielenkiintoista on, että nyt lakkoihin osallistuu aiempaa vähemmän ihmisiä, mutta ne kohdistuvat suoraan Suomen talouden ytimeen - vientiteollisuuteen. Tämä strategia korostaa lakkojen vakavuutta ja niiden taustalla olevaa viestiä. Ammattiliitot eivät ole kevein mielin ryhtyneet näihin toimiin. Ne ymmärtävät panoksensa ja se, että niiden toimet saattavat herättää vahvoja tunteita ja reaktioita, kuten perussuomalaisten ja kokoomuslaisten kireät kommentit osoittavat.
Hallitus ja jotkut poliitikot voivat yrittää maalata lakot talouden sabotoijiksi ja ay-liikkeen jäsenet huligaaneiksi, mutta tämä on vain yritys ohjata keskustelua pois itse ongelmista: epäoikeudenmukaisista työmarkkinauudistuksista, työntekijöiden oikeuksien polkemisesta ja valtaapitävien vastuusta. Kriittiset äänet, kuten perussuomalaisten Jani Mäkelä ja Wille Rydman, esittävät ay-liikettä uhkana Suomen taloudelle ja hyvinvoinnille, mutta tässä unohdetaan, että todellinen hyvinvointi rakentuu oikeudenmukaisuuden ja tasapainoisen voimatasapainon varaan.
On elintärkeää, että ymmärrämme lakkojen merkityksen ja sen, miksi ne ovat välttämättömiä. Ne eivät ole pelkästään protesti hallituksen toimia vastaan, vaan ne ovat myös ilmaisu toivosta ja uskosta parempaan tulevaisuuteen. Kun työntekijät yhdistävät voimansa, he eivät ainoastaan puolusta omaa etuaan; he puolustavat demokratian perusarvoja, oikeutta äänensä kuulumiseen ja oikeutta reiluun kohteluun.
Tässä hetkessä on olennaista tunnistaa, että lakot eivät ole ongelma vaan oire syvemmistä ongelmista yhteiskunnassamme. Ne ovat vastaus epäoikeudenmukaisuuteen ja valta-asemien väärinkäytöksiin. Siksi nyt, enemmän kuin koskaan, on tärkeää tukea lakkoja ja niiden taustalla olevia syitä. Emme voi sivuuttaa työntekijöiden huolia ja tarpeita poliittisen agendan tai taloudellisten etujen nimissä.
Tulevaisuudessa tulemme näkemään, miten tämä lakkokierros vaikuttaa suomalaiseen työelämään ja yhteiskuntaan laajemmin. Toivon, että se herättää kaikissa osapuolissa halun neuvotella, kuunnella ja ymmärtää toisiaan paremmin. Meidän kaikkien on ymmärrettävä, että yhteiskunnan hyvinvointi ei rakennu pelon, uhkailun tai joustamattomuuden varaan, vaan keskinäisen kunnioituksen, oikeudenmukaisuuden ja dialogin kautta.
Solidaarisuus on voimamme. Se on tie eteenpäin.
Kiitos, kun luit blogipostauksen!