Sosiaaliset ja taloudelliset muutokset ilmastokriisin ratkaisemiseksi: Onko sosialismi vastaus?

Viime viikko on ollut täynnä synkkiä uutisia, erityisesti ilmastonmuutokseen liittyen. Ilmastotutkijat ovat jälleen kerran varoittaneet ihmiskuntaa siitä, että tulevaisuutemme on vakavasti uhattuna ilmastokriisin vuoksi. He eivät peittele pelkojaan ilmaston romahtamisesta, mikä kuulostaa kuin suoraan tuomiopäivän ennustukselta. Vaikka viesti olisi kuinka karu, sen kaunistelu on käytännössä mahdotonta, kun kyseessä on koko planeettamme tulevaisuus.

Tutkijoiden viesti on ollut selvä jo vuosikymmenten ajan: ihmiskunta on vaarassa omien toimien seurauksena. Valitettavasti päästöjen vähentämisen sijaan ne ovat vain kasvaneet, ja samaan aikaan luonnolliset hiilinielut, kuten metsät ja valtameret, ovat heikentyneet. Tämä kehitys on erittäin huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että meillä on jo käytössämme runsaasti tietoa ja teknologiaa, joka auttaisi kääntämään suuntaa. Silti tämä tieto ei ole johtanut riittäviin toimiin.

Yksi suurimmista ongelmista ilmastokeskustelussa on talouskasvun kysymys, jota vältellään usein aivan liian kevyin perustein. Talous ja ilmasto nähdään edelleen ikään kuin erillisinä asioina, vaikka ne ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa. Maapallo on ainoa elinkelpoinen planeettamme, mutta siitä huolimatta ihmiset elävät kuin heillä olisi vaihtoehtoja. Tämä yhteinen harhakäsitys estää tehokkaan ilmastopolitiikan toteutumisen ja saattaa olla yksi suurimmista esteistä kestävän yhteiskunnan rakentamiselle.

Monet pohtivat, voisiko sosialismi tarjota ratkaisun sekä ilmaston että talouden haasteisiin. Sosialismissa talous perustuu kollektiiviseen omistukseen ja resurssien jakamiseen tasaisemmin, mikä saattaisi vähentää tarpeetonta kulutusta ja tukea kestävää kehitystä. Sosialistisessa järjestelmässä yhteiskunnan päämääränä ei olisi voiton maksimointi, vaan hyvinvoinnin ja luonnonvarojen oikeudenmukainen jakaminen. Tällainen malli voisi mahdollistaa tehokkaamman ja ekologisemman talouden, jossa luonnonvaroja käytettäisiin harkitummin ja pitkäjänteisemmin. Toisaalta myös sosialistisissa järjestelmissä on nähty ympäristöongelmia, kun taloudellinen kehitys on asetettu etusijalle ympäristönsuojelun kustannuksella. Näin ollen sosialisminkin onnistuminen riippuisi siitä, kuinka ekologisesti kestävää talouspolitiikkaa harjoitettaisiin käytännössä.

Vaikka monet asiantuntijat ja taloustieteilijät välttelevät suoria lausuntoja talouskasvun ongelmallisuudesta, ilmastotutkijat ovat alkaneet ilmaista huolensa suorasanaisesti. Tuoreimmassa raportissa varoitetaan, että "rajaton kasvu rajallisessa maailmassa on vaarallinen harhakuvitelma." Tämä ei ole vain ympäristöaktivistien tai marginaalisten tahojen näkökulma, vaan se on useiden johtavien kansainvälisten tutkijoiden viesti maailmalle. Heidän mukaansa ihmiskunnan on pakko siirtyä kohti taloutta, joka ei enää perustu jatkuvaan kasvuun, jos aiomme selvitä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kriisistä.

Kuitenkin nykyiset talousjärjestelmät ja poliittiset rakenteet perustuvat edelleen kasvun jatkumiselle. Toiveissa on, että "absoluuttinen irtikytkentä" eli talouden kasvu ilman luonnonvarojen kulutuksen lisääntymistä olisi mahdollinen. Tieteelliset todisteet eivät kuitenkaan tue tätä ajatusta. Joitakin merkkejä suhteellisesta irtikytkennästä on nähtävissä, mutta ne eivät riitä, sillä esimerkiksi kehittyvien maiden päästöjen ulkoistaminen vääristää kokonaiskuvaa. Vaikka päästöt saattavat vähentyä joissakin maissa, ne usein siirtyvät toisiin, mikä tarkoittaa, että globaalisti emme ole onnistuneet vähentämään ympäristökuormitusta.

Poliittiset ja taloudelliset instituutiot ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne jakavat kasvun hedelmiä ja kilpailevat niistä. Tämä tekee siirtymisen "kasvunjälkeiseen" yhteiskuntaan erityisen haastavaksi. Uusia teknologioita ja innovaatioita tarvitaan epäilemättä, mutta tehokkaimmatkaan innovaatiot eivät yksin riitä, jos niiden tuoma tehokkuus käytetään vain entistä suurempaan kulutukseen. Lisäksi ei ole olemassa täysin puhdasta energiantuotantotapaa, joka ei aiheuttaisi jonkinlaisia ympäristövaikutuksia. Näin ollen pelkkä teknologinen kehitys ei riitä ratkaisemaan ilmastokriisiä.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää myös laajempia yhteiskunnallisia muutoksia. Kuten tulevaisuudentutkija Riina Bhatia on todennut, kestävän kehityksen siirtymä ei voi olla vain teknologinen tai taloudellinen, vaan se vaatii muutoksia koko yhteiskuntamme rakenteisiin. Tämä on vaikea haaste, sillä nykyinen järjestelmämme perustuu talouskasvun tavoitteluun, ja sen muuttaminen vaatii perinpohjaisia muutoksia siihen, miten ja miksi teemme päätöksiä.

Vaikka en ole taloustieteilijä, on selvää, että meidän täytyy alkaa suunnitella ja rakentaa yhteiskuntaa, joka toimii ilman jatkuvan kasvun oletusta. Maapallon resurssit ovat rajalliset, ja ennemmin tai myöhemmin nämä rajat tulevat vastaan. Kysymys kuuluu: kuka pystyy kehittämään uskottavan vaihtoehdon kasvupohjaiselle yhteiskunnalle? Tämä kysymys on avain ihmiskunnan tulevaisuuteen.