Sosiaaliturvan leikkaukset Suomessa 2024

Olen aiemmin käsitellyt tässä blogissani Suomessa vuonna 2024 käynnissä olevia sosiaaliturvan leikkauksia, jotka ovat nostaneet esiin laajan yhteiskunnallisen keskustelun, joka koskee niin taloudellista kestävyyttä kuin kansalaisten hyvinvointiakin. Vaikka tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun puhumme tästä aiheesta, kertaaminen ei ole koskaan pahitteeksi. Hallituksen esittämät leikkaukset, jotka kohdistuvat muun muassa työttömyysturvaan, asumistukeen ja toimeentulotukeen, ovat herättäneet huolta erityisesti niiden vaikutuksista yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin.

Vaikutukset eri väestöryhmiin

Kelan tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaaliturvan leikkaukset voivat lisätä pienituloisuutta erityisesti yksin asuvien ja työttömien nuorten keskuudessa. Leikkaukset vaikuttavat merkittävästi myös yksinhuoltajaperheisiin, mikä nostaa esiin kysymyksiä lasten ja nuorten tulevaisuuden turvaamisesta Suomessa. Työttömistä nuorista odotetaan yli puolet muuttuvan pienituloisiksi, kun taas työllisillä nuorilla pienituloisuusaste kasvaa huomattavasti. Opintotuen muutokset taas voivat vähentää tai lisätä pienituloisten opiskelijoiden määrää riippuen siitä, lasketaanko opintolainan lainatakaus tuloksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan leikkaukset kärjistävät eriarvoisuutta ja muuttavat suomalaisen sosiaalipolitiikan suuntaa. Sosiaaliturvan säästöt kohdistuvat voimakkaasti jo ennestään heikommassa asemassa oleviin, lisäten yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja muuttaen hyvinvointivaltion periaatteita. THL:n tutkimusprofessori Heikki Hiilamo on korostanut, että erityisen haitallisia seurauksia on niillä, joilla ei ole mahdollisuuksia lisätä työntekoaan.

Yhteiskunnalliset seuraukset

Sosiaalialan järjestö SOSTE on korostanut, että sosiaaliturvan leikkaukset johtavat pidemmällä aikavälillä merkittäviin yhteiskunnallisiin kustannuksiin. Leikkaukset, kuten indeksijäädytykset ja etuuksiin kohdistuvat säästöt, lisäävät köyhyyttä Suomessa, erityisesti lapsiperheiden ja yksinhuoltajien keskuudessa. Vuonna 2024 pienituloisten määrän ennustetaan kasvavan noin 40 000 henkilöllä, mukaan lukien noin 12 700 lasta. SOSTE varoittaa, että leikkaukset kasaantuvat samoille henkilöille, mikä lisää eriarvoisuutta ja syventää ylisukupolvisia ongelmia. Köyhyys lapsuudessa voi johtaa laaja-alaisiin haasteisiin aikuisiässä, kuten mielenterveysongelmiin ja työllistymisen vaikeuksiin. SOSTE painottaa, että näennäiset säästöt voivat aiheuttaa suuria kustannuksia tulevaisuudessa, ja ehdottaa, että leikkausten sijaan tulisi harkita vaihtoehtoisia keinoja, kuten hyvätuloisten verohelpotusten perumista​​.

Lisäksi, SOSTEn mukaan indeksijäädytykset ja muut leikkaukset heikentävät merkittävästi pienituloisten taloudellista tilannetta ja tekevät perusturvasta riittämättömän kohtuulliseen elämiseen. Erityisesti pienituloisimmat ryhmät, kuten työttömät ja yksinhuoltajat, kärsivät eniten. Tämä lisää köyhyyttä ja syrjäytymisriskiä, mikä on ristiriidassa Suomen tavoitteen kanssa vähentää köyhyyttä ja syrjäytymistä​​.

SOSTE on myös kritisoinut nykyisiä työvoimapalvelumalleja, jotka eivät tue tehokkaasti työttömien yksilöllisiä tarpeita tai auta heitä löytämään työtä. Palvelumallien kaavamaisuus ja työnhakuvelvoitteiden seuranta vievät liikaa resursseja, eivätkä tue asiakkaiden työllistymistä. SOSTE ehdottaa mallien parantamiseksi muun muassa työnhakuhaastatteluiden joustavuuden lisäämistä ja lainsäädännön yksinkertaistamista​​.

Nämä havainnot korostavat, kuinka tärkeää on arvioida sosiaaliturvan leikkauksien laajempia vaikutuksia ja harkita huolellisesti niiden seurauksia yhteiskunnalle.

Poliittiset näkemykset ja vastaukset

Eri poliittiset puolueet ovat ottaneet kantaa leikkauksiin. Hallituksen mukaan säästötoimet ovat välttämättömiä talouden vakauttamiseksi, kun taas oppositio on kritisoinut leikkauksia kohtuuttomina ja lyhytnäköisinä. Keskustelua on käyty myös siitä, ovatko leikkaukset ristiriidassa Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa, jotka korostavat jokaisen oikeutta perustoimeentuloon.

Omat näkemykseni

Henkilökohtaisen näkemykseni mukaan Suomen tulisi perua suunnitellut sosiaaliturvan leikkaukset ja etsiä rahoitusvaihtoehtoja, jotka eivät aseta kohtuutonta taakkaa maan haavoittuvimmille kansalaisille. Ehdotan, että rahoitus voisi löytyä progressiivisen verotuksen tehostamisella, jossa suuremmat tulot johtavat suurempiin veroprosentteihin, sekä lisäämällä verotusta ympäristöä haittaaviin toimiin kuten Suomen sisäisiin lentojen verotukseen. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan vähentäisi eriarvoisuutta, vaan myös edistäisi kestävämpää ja ympäristöystävällisempää taloutta.

Lisäksi on syytä huomioida, että on epäoikeudenmukaista, että vähävaraiset joutuvat kustantamaan hyvätuloisten veronkevennykset. Tämä ei ainoastaan lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta, vaan myös heikentää luottamusta poliittiseen järjestelmään ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen. Harvoin, jos koskaan, näemme varakkaan ihmisen jonottamassa leipäjonossa, mikä kuvastaa yhteiskunnallisen tuen epätasapainoa. Näin ollen, on tärkeää, että talouspolitiikka ja sosiaalipolitiikka suunnitellaan tavalla, joka edistää kaikkien kansalaisten hyvinvointia ja tasa-arvoa, ei ainoastaan valittua vähemmistöä.

Johtopäätökset ja tulevaisuuden näkymät

Sosiaaliturvan leikkaukset ovat monimutkainen ja kiistanalainen kysymys, joka vaatii tasapainoista lähestymistapaa. On selvää, että säästötoimet ovat herättäneet huolta yhteiskunnan haavoittuvimpien ryhmien keskuudessa, ja ne ovat saaneet aikaan laajan yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun. Vaikka taloudellinen vakauttaminen on tärkeää, on välttämätöntä varmistaa, että kaikkein haavoittuvimpien kansalaisten perustarpeet täytetään ja että heillä on mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan täysipainoisesti.

Tulevaisuudessa on tärkeää, että päätöksentekijät harkitsevat huolellisesti leikkausten pitkän aikavälin vaikutuksia ja pyrkivät kehittämään ratkaisuja, jotka edistävät sekä taloudellista että sosiaalista hyvinvointia. On myös olennaisen tärkeää, että yhteiskunnan eri toimijat – hallitus, oppositio, kansalaisjärjestöt ja yksittäiset kansalaiset – työskentelevät yhdessä löytääkseen kestäviä ratkaisuja, jotka tukevat kaikkien suomalaisten hyvinvointia ja yhteiskunnallista eheytymistä.

Kiitos, kun luit blogipostauksen!