Stressi ja kuormitus: Miten selviän arjen pienistäkin haasteista

Skitsoaffektiivinen häiriö tuo mukanaan sekä mielialan että psykoottisten oireiden vaihtelua, mikä tekee mielen tasapainottamisesta monimutkaisempaa. Kun tähän yhdistyy krooninen ahdistuneisuus, keho ja mieli ovat usein valmiustilassa – aivan kuin olisin jatkuvasti jonkin uhan alla. Stressi kerääntyy helposti, koska koen monesti, että jopa pienetkin asiat vaativat valtavasti energiaa. Esimerkiksi kalenterin katsominen tai päätöksen tekeminen tuntuu välillä kuin vuorikiipeilyltä.

Tässä tilanteessa olen joutunut opettelemaan, miten kuormitusta voi keventää pienin askelin ja miten omaan jaksamiseen voi vaikuttaa, vaikka voimavarat olisivat vähissä.

Yksi tärkeimmistä oivalluksistani on ollut se, että kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla. Jos jokin tehtävä tuntuu liian suurelta, pilkon sen pienempiin osiin. Esimerkiksi sen sijaan, että "siivoaisin koko kodin", aloitan vaikka vain yhdestä pöydästä tai vaikka laitan tavarat takaisin paikoilleen 10 minuutin ajan. Tällä tavalla saan onnistumisen tunteen pienistäkin askelista ja stressi vähenee, kun tehtävä ei tunnu mahdottomalta.

Kun stressi on suurimmillaan, pysähdyn tietoisesti ja muistutan itseäni siitä, että ei ole kiire. Jos jokin asia jää kesken tai hoitamatta juuri tänään, se ei tee minusta huonoa tai epäonnistunutta. Hidastaminen voi tarkoittaa myös tietoista hengittelyä tai muutaman minuutin taukoa tekemisen keskellä.

Kalenterin tai muistilistan käyttäminen on auttanut minua vähentämään kuormitusta. Kirjoitan ylös päivän tehtävät ja pyrin aikatauluttamaan ne siten, että välissä on tarpeeksi aikaa levätä. Tämä vähentää tunnetta siitä, että kaikki pitäisi muistaa tai tehdä yhtä aikaa.

Stressin keskellä pienetkin asiat, kuten riittävä uni, ruokailu ja juominen, voivat unohtua. Olen huomannut, että keho reagoi stressiin voimakkaammin, jos en pidä siitä huolta. Yritän varmistaa, että syön säännöllisesti ja käyn välillä ulkona hengittämässä raikasta ilmaa, vaikka vain lyhyesti.

Stressin myötä on helppo alkaa soimata itseään siitä, ettei jaksa yhtä paljon kuin muut. Olen opetellut hyväksymään sen, että voimavarani ovat rajalliset, eikä se ole minun vikani. Pyrin puhumaan itselleni kuin hyvälle ystävälle: lempeästi ja ymmärtäväisesti.

Kuormituksen keskellä yritän löytää pieniä asioita, jotka tuovat iloa tai rauhaa. Se voi olla musiikin kuunteleminen, lempisarjan katsominen tai hetkellinen uppoutuminen kirjaan. Näillä pienillä tauoilla annan itselleni hetken hengähtää.

Eläminen mielenterveyshaasteiden kanssa vaatii itsensä kuuntelemista ja armollisuutta. Jokainen päivä ei ole helppo, mutta pienet askeleet kohti stressin ja kuormituksen hallintaa voivat tehdä arjesta siedettävämpää.

Tärkeintä on muistaa, että kuormitus ei ole pysyvää, vaikka se sillä hetkellä tuntuisikin. Aina voi ottaa hetken aikaa itselleen ja keskittyä siihen, mikä juuri nyt tuntuu mahdolliselta. Yksi pieni tehtävä, yksi rauhallinen hengenveto – ja taas olen hieman lähempänä tasapainoa.