Suomelle poikkeuslupa turkistarhaukseen?

Turkistarhaus on toimintaa, joka on yhä vaikeampi perustella moraalisesti, eettisesti tai taloudellisesti. Eläinten pitämisen ahtaissa häkeissä, pelkästään turkiksia varten, tulisi olla menneisyyttä, ei osa nykyaikaista elinkeinorakennetta. Turkistarhat ovat surullinen näky: ketut, minkit ja muut turkiseläimet elävät elämänsä lyhyessä häkissä ilman mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen. Tämä on mielestäni eläinoikeuksien vastaista ja täysin kestämätön tapa suhtautua eläimiin 2020-luvulla, jolloin yhä useammat yhteiskunnat pyrkivät kohtelemaan eläimiä eettisemmin ja kestävämmällä tavalla.

Suomessa turkistarhaus ei myöskään ole enää merkittävä taloudellinen toimiala. Turkistarhojen määrä on vähentynyt vuosi vuodelta, ja kysyntä turkiksille laskee jatkuvasti sekä Suomessa että kansainvälisesti. Yhä useampi maa on jo kieltänyt turkistarhauksen tai rajoittanut sitä huomattavasti, joten en voi käsittää, miksi Suomi haluaa pitäytyä kiinni tästä vanhentuneesta elinkeinosta. Taloudellisesti olisi järkevämpää tukea turkistarhaajia siirtymään muihin elinkeinoihin – esimerkiksi maatiloille, luomutuotantoon tai matkailuun, joilla on tulevaisuudessa enemmän kasvupotentiaalia.

Miksi Suomi hakee poikkeuslupaa turkistarhaukseen?

Kun EU pyrkii rajoittamaan minkkien leviämistä ja edistämään luonnonsuojelua, Suomen hallitus hakee poikkeuslupaa turkistarhauksen jatkamiselle. Tämä herättää kysymyksen: miksi Suomi haluaa jatkaa sellaista toimintaa, joka on ympäristölle ja eläimille haitallista? On vaikea hyväksyä, että samalla kun Suomi on monessa muussa ympäristöön liittyvässä asiassa sitoutunut EU:n linjauksiin, turkistarhauksessa se haluaa erikoiskohtelua.

Olen sitä mieltä, että Suomi ei voi jäädä tällaisessa kysymyksessä kehityksen jarruksi. Turkin käyttö on muotiteollisuudessa vähenemässä ja keinoturkikset sekä muut vastuulliset materiaalit tarjoavat eettisempiä vaihtoehtoja. Miksi siis puolustaa teollisuutta, joka ei enää vastaa nykypäivän arvomaailmaa? Hallituksen päätös hakea poikkeuslupaa minkkitarhauksen jatkamiselle on selvä merkki siitä, että eläinoikeudet ja ympäristönsuojelu eivät ole riittävän korkealla prioriteettilistalla Petteri Orpon hallituksella.

Eettisesti kestämätön linjaus

Turkistarhauksen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on romahtanut myös Suomessa. Useat kansalaisaloitteet ovat nostaneet esiin turkistarhauksen epäinhimilliset olot ja eläinoikeusjärjestöt ovat tehneet valtavasti työtä tuodakseen esiin tarhojen todellisuuden. Suuri osa suomalaisista kannattaa turkistarhauksen kieltämistä ja mielestäni tämä tulisi ottaa huomioon päätöksenteossa. On eurooppalaisittain suorastaan noloa, että Suomi yrittää poiketa EU:n luonnonsuojelulinjauksista ja jatkaa ympäristölle ja eläimille haitallista toimintaa.

Suomella on paljon potentiaalia olla edelläkävijä eläinten oikeuksissa ja kestävässä kehityksessä. Olisi aika luopua vanhanaikaisesta turkistarhauksesta ja siirtyä eettisempään tulevaisuuteen. Eläimet eivät ole tuotteita, vaan tuntevia olentoja, joiden oikeuksia meidän tulisi kunnioittaa. Tämä on suunta, johon meidän tulisi mennä – ei hakemaan poikkeuksia toiminnalle, joka ei ole enää hyväksyttävää 2020-luvulla.

Kiitos, kun luit blogipostauksen!