Suomen talouskriisi syvenee: Onko aika uudelle suunnalle?
29.11.2024
Suomen talouspolitiikan suunta on herättänyt viime kuukausina laajaa keskustelua ja huolta. Hallitus on vaalien aikana luvannut korjata Suomen talouden ja pysäyttää velkaantumisen, mutta todellisuus on osoittautunut toisenlaiseksi. Taloustilanne on heikentynyt, ja monet suomalaiset kokevat jo leikkausten ja taloudellisten epävarmuuksien vaikutukset arjessaan. Nyt on aika pohtia suuntaa, jolla Suomi voisi paremmin vastata kansalaisten tarpeisiin ja luoda kestävää kasvua.
Nykyisen hallituksen retoriikka työllisyyden parantamisesta ja sadan tuhannen uuden työpaikan luomisesta on jäänyt paljolti sanahelinäksi. Vaikka hallitus esittelee ylpeänä lukujaan, todellisuudessa nämä saavutukset ovat lähinnä laskennallisia ja perustuvat tilastokikkailuun. Tilanne työmarkkinoilla on kuitenkin toinen. Työttömyys on korkeampi kuin koronakriisin aikana, ja yritysten konkurssit ovat nousseet ennätystasolle 2000-luvulla. Tämä kertoo talouden todellisesta ahdingosta. Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomen talouskasvu on EU:n heikoimpien joukossa, mikä on seurausta muun muassa rajujen leikkausten ja arvonlisäveron korotusten aiheuttamasta ostovoiman heikkenemisestä.
Leikkauspolitiikan vaikutukset näkyvät erityisesti pienituloisten elämässä. Pienituloiset ovat joutuneet kantamaan suurimman taakan hallituksen toimista, kun heihin kohdistuvat leikkaukset ovat syventäneet taloudellista ahdinkoa. Samalla monet palvelut, kuten koulutus, kulttuuri ja sosiaali- ja terveyspalvelut, ovat joutuneet karsimaan toimintojaan resurssipulan vuoksi. Tämä heikentää pitkällä aikavälillä Suomen kilpailukykyä ja hyvinvointia.
Huolestuttavaa on myös se, että suurin oppositiopuolue SDP on ilmoittanut, ettei se peruuttaisi kaikkia pienituloisiin kohdistuvia leikkauksia. Tämä linjanmuutos on merkki suomalaisen politiikan oikeistolaistumisesta, joka sysää heikommassa asemassa olevat entistä ahtaammalle. Eduskunnan tietopalvelun mukaan SDP:n vaihtoehtobudjetti kasvattaisi pienituloisten määrää useilla tuhansilla, kun taas Vasemmistoliiton vaihtoehto vähentäisi sitä merkittävästi. Tämä osoittaa, että vaihtoehtoja on, mutta ne vaativat rohkeutta tehdä eri tavalla.
Vasemmistoliitto onkin esittänyt konkreettisia toimenpiteitä, joilla taloutta voitaisiin tasapainottaa oikeudenmukaisemmin. Pienituloisiin, koulutukseen ja sote-palveluihin kohdistuvien leikkausten peruminen ja talouden kiristäminen suurten omaisuuksien ja osinkojen verotusta lisäämällä ovat toimia, jotka tähtäävät kestävään ja tasa-arvoiseen kehitykseen. Näiden toimien kautta voidaan paitsi turvata ihmisten hyvinvointi myös luoda edellytyksiä pitkän aikavälin kasvulle.
Hallituksen nykyisen politiikan sijaan Suomessa tarvitaan talousmallia, joka ottaa huomioon ihmisten arjen todellisuuden. Korkea työttömyys, lisääntyvä lapsiperheköyhyys ja pienituloisten ostovoiman heikkeneminen ovat ongelmia, joihin tarvitaan nopeita ratkaisuja. Pelkkä retoriikka "talouden kuntoon saattamisesta" ei riitä, jos päätökset johtavat kasvavaan eriarvoisuuteen ja hyvinvointiyhteiskunnan rapautumiseen.
On myös syytä kritisoida sitä, kuinka paljon julkista keskustelua hallitsevat niin kutsutut kulttuurisodat ja "woke"-keskustelut, jotka vievät huomion pois talouden korjaamisesta ja ihmisten hyvinvoinnista. Tämä on tietoinen strategia, jolla pyritään kääntämään katseet pois politiikan epäonnistumisista.
Suomessa on nyt otettava suunta kohti oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää talouspolitiikkaa. Pienituloisille on annettava lupa odottaa parempaa tulevaisuutta, ja tämä voidaan saavuttaa vain, jos seuraava hallitus sitoutuu aidosti heidän hyvinvointinsa parantamiseen. Vasemmistoliiton esittämät vaihtoehdot ovat askel tähän suuntaan, ja niiden toteuttaminen vaatii poliittista tahtoa ja päättäväisyyttä. Suomen taloudellinen tulevaisuus riippuu siitä, että uskallamme tehdä tarvittavat muutokset – ei vain sanoissa, vaan myös teoissa.