Suomen turvallisuusympäristön monitahoiset uhat ja vastaukset muuttuvassa maailmassa

Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosikymmenen aikana muuttunut merkittävästi, mikä on herättänyt laajaa keskustelua ja huolta niin poliittisissa piireissä kuin kansalaisten keskuudessakin. Tämän muutoksen taustalla on joukko monitahoisia uhkia, jotka haastavat perinteiset käsityksemme turvallisuudesta ja puolustuksesta. Erityisesti olemme nähneet, kuinka perinteisten sotilaallisten uhkien rinnalle on noussut uusia, kuten kyberturvallisuusuhkat ja globaalit terveyskriisit, jotka vaativat uudenlaisia vastauksia ja toimintatapoja.

Yksi merkittävimmistä ja perinteisimmistä uhkakuvista on edelleen sotilaallinen konflikti. Venäjän kasvanut sotilaallinen aktiivisuus Itä-Euroopassa on lisännyt jännitteitä ja herättänyt huolta Itämeren alueen vakauden suhteen. Alueen strateginen merkitys Suomelle ei ole ainoastaan geopoliittinen vaan myös taloudellinen, sillä monet Suomen vientireitit kulkevat Itämeren kautta. Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää, että Suomi jatkaa puolustuskykynsä vahvistamista, investoimalla moderniin puolustusteknologiaan ja syventämällä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Nato ja EU tarjoavat foorumeita, joissa Suomi voi kehittää ja syventää turvallisuuspoliittista yhteistyötään, hankkia turvatakuita ja osallistua yhteisiin sotilasharjoituksiin.

Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä, että Suomen Nato-jäsenyys pysyisi ainoastaan puolustuksellisena toimena. Vaikka ymmärrän kansainvälisen yhteistyön ja turvatakuiden merkityksen, en tue ajatusta, että Suomeen sijoitettaisiin pysyviä Nato-joukkoja. Lisäksi katson, että ydinaseista keskusteleminen Suomen maaperällä on vaarallista keskustelua. Tällaiset keskustelut voivat provosoida turhaan Venäjää ja lisätä jännitteitä alueella. Suomen tulee pyrkiä vahvistamaan turvallisuuttaan tavalla, joka säilyttää maan puolueettomuuden Nato-jäsenyydestä huolimatta ja välttää tarpeetonta provokaatiota. Kansainvälisessä politiikassa ja turvallisuusyhteistyössä on aina pyrittävä tasapainoon, jossa turvallisuus ja vakaus ovat etusijalla ilman, että se kärjistää alueellisia jännitteitä. 

Toinen keskeinen haaste on kyberturvallisuus. Digitalisaation myötä Suomen yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, kuten energiahuolto, liikenne ja terveydenhuolto, ovat yhä enemmän riippuvaisia verkottuneista järjestelmistä. Tämä verkottuneisuus tekee niistä haavoittuvaisia kyberhyökkäyksille, jotka voivat tulla niin valtiollisilta toimijoilta kuin rikollisryhmiltäkin. Kyberhyökkäykset voivat aiheuttaa merkittävää taloudellista ja yhteiskunnallista vahinkoa, häiritsemällä kriittisiä infrastruktuureja tai varastamalla arkaluonteisia tietoja. Suomen on vastattava tähän uhkaan kehittämällä kyberturvallisuuden osaamistaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla, investoimalla kyberhyökkäysten havaitsemisen ja torjunnan teknologiaan sekä varmistamalla, että kriittinen infrastruktuuri on suojattu viimeisimmän teknologian ja protokollien avulla.

Kolmas merkittävä uhkakuva on pandemian kaltaiset globaalit terveyskriisit. COVID-19-pandemia on osoittanut, kuinka nopeasti tällaiset kriisit voivat levitä ja kuinka syvällisiä vaikutuksia niillä voi olla niin terveydenhuoltojärjestelmiimme, talouteemme kuin yhteiskunnan toimintakykyyn laajemmin. Tämä on korostanut tarvetta parantaa valmiuttamme ja kriisinhallintakykyämme vastaamaan äkillisiin ja laajamittaisiin terveysuhkiin. Tehostettu varautuminen, paremmat tartuntatautien seurantajärjestelmät, varmuusvarastot ja rokotevalmius ovat keskeisiä elementtejä tähän haasteeseen vastaamisessa. Lisäksi Suomen on vahvistettava kansainvälistä yhteistyötä terveysuhkien ennakoinnissa ja hallinnassa, jotta voimme yhdessä kohdata globaalit terveyskriisit tehokkaammin.

Kokonaisuutena Suomen on kohdattava nämä monitahoiset uhkat kattavalla ja monipuolisella strategialla, joka yhdistää sotilaallisen puolustuksen vahvistamisen, kyberturvallisuuden parantamisen ja kriisivalmiuden kehittämisen. Kansainvälinen yhteistyö on tässä yhteydessä avainasemassa, sillä monien uhkien luonne on globaali. Yhteistyöllä, valmiudella ja ennakoinnilla Suomi voi säilyttää vakauden ja turvallisuuden muuttuvassa maailmassa, turvaten näin kansalaistensa hyvinvoinnin ja maamme tulevaisuuden.

Kiitos, kun luit blogipostauksen.