Suomi ja Eurooppa: Onko aika asettaa pakotteita Israelille ja puolustaa kansainvälistä oikeutta?

25.11.2024
Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) on tehnyt rohkean ja historiallisesti merkittävän päätöksen antaessaan pidätysmääräykset kahdelle Israelin keskeiselle johtajalle, joita syytetään vakavista ihmisoikeusrikkomuksista. Heidän toimiaan on tutkittu erityisesti siviileihin kohdistuvien iskujen ja nälän käytön osalta sodankäynnin välineenä. Tämä päätös asettaa kansainvälisen yhteisön tärkeän kysymyksen eteen: onko maailma valmis tukemaan oikeudenmukaisuutta, vaikka se tarkoittaisi vaikeita poliittisia ja taloudellisia valintoja?

Suomi ja muut Euroopan maat ovat kansainvälisen lain alaisina velvollisia noudattamaan näitä pidätysmääräyksiä, mikäli kyseiset henkilöt saapuvat alueillemme. Tähän liittyy kuitenkin laajempi moraalinen kysymys: miten Suomi, joka on perinteisesti esiintynyt kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana, voi vaikuttaa osana maailmanlaajuista yhteisöä? Suomen hallituksen tähänastinen passiivisuus Israelin toimien suhteen on herättänyt huolta, ja nyt on selvää, että sanojen sijasta tarvitaan konkreettisia tekoja.

Viime aikoina on ollut havaittavissa merkkejä siitä, että Suomen poliittinen johto on yhä enemmän alttiina Israelin vaikutusvallalle. Esimerkiksi hallituspuolueiden edustajien osallistuminen Israelin lobbaukseen keskittyvien järjestöjen rahoittamille matkoille on nostattanut kysymyksiä poliittisesta riippumattomuudesta. Samaan aikaan suomalaisen puolustusvoimien johdon tiivistyvä yhteistyö Israelin kanssa on antanut ymmärtää, että taloudelliset ja sotilaalliset intressit saavat etusijan moraalisten arvojen ja ihmisoikeuksien puolustamisen sijasta.

Yksi merkittävä toimenpide, jonka Suomi voisi ottaa, on taloudellisten ja poliittisten pakotteiden asettaminen Israelia vastaan. Tämä voisi sisältää esimerkiksi asevientikieltoja, teknologisen yhteistyön rajoittamista sekä Israelin tuotteiden tuonnin tiukempaa valvontaa erityisesti laittomilla siirtokunnilla tuotettujen tavaroiden osalta. Lisäksi Suomi voisi edistää Euroopan unionin yhteisiä toimia, kuten tullietuuksien rajoittamista Israelilta, mikä toimisi selkeänä signaalina siitä, ettei ihmisoikeusloukkauksia voida hyväksyä ilman seurauksia. Samalla on tärkeää varmistaa, että suomalaiset yritykset eivät osallistu siirtokuntiin liittyvään toimintaan, mikä voisi loukata kansainvälistä oikeutta.

Myös mediaa täytyy tarkastella kriittisesti. Suomessa uutisointi Israelin ja Palestiinan tilanteesta on usein yksipuolista, ja huomio keskittyy liiaksi Israelin virallisiin lausuntoihin. Hyvin dokumentoidut ihmisoikeusloukkaukset, kuten laittomat asutustoimet ja siviileihin kohdistuneet hyökkäykset, jäävät liian usein käsittelemättä. Riippumattoman median rooli on tässä tilanteessa äärimmäisen tärkeä, sillä yleisö tarvitsee tasapainoista ja objektiivista tietoa pystyäkseen muodostamaan mielipiteensä kriisistä.

Suomen ulkopoliittisen johdon on nyt otettava aktiivinen rooli ja toimittava kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Jos Suomi jättää velvoitteensa täyttämättä, se asettaa kyseenalaiseksi kansainvälisten instituutioiden merkityksen ja vaarantaa niiden toimivuuden. Tämä olisi erityisen haitallista pienille maille, kuten Suomelle, jotka tarvitsevat globaalia oikeusjärjestelmää turvakseen.

On välttämätöntä, että maailman johtajat kantavat vastuunsa eivätkä salli ihmisoikeusloukkauksien jatkua ilman seurauksia. Israelin toimien tukeminen ilman kritiikkiä on suora uhka kansainväliselle oikeudelle ja ihmisoikeuksille. Suomen on otettava konkreettisia askeleita asettamalla pakotteita ja toimimalla aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla. Oikeudenmukaisuus ei voi olla valikoivaa, vaan se on asetettava etusijalle kaikissa tilanteissa, riippumatta taloudellisista tai poliittisista eduista. Tämä on ainoa tapa varmistaa, että tulevaisuudessa ihmisoikeudet ja kansainvälinen laki ovat vahvempia kuin kapeiden valtioiden intressit.