Terveydenhuollon Kriisi: Miksi Hoitajapula ja Henkilöstövähennykset Uhkaavat Järjestelmää?

Hoitajien rooli on koko terveydenhuollon ytimessä. He ovat ensimmäinen ja usein viimeinen kontakti potilaan ja järjestelmän välillä. Hoitajat vastaavat potilaiden päivittäisestä hoidosta, seurannasta ja turvallisuudesta, ja heidän työtään ilman koko hoitoprosessi pysähtyisi. On kuitenkin huomattava, että hoitajien työtaakka on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Tämä johtuu osittain siitä, että osastonsihteereiden määrää on vähennetty, mikä on sysännyt yhä enemmän hallinnollisia tehtäviä hoitajille. Sairauskertomusten kirjaaminen, ajanvaraukset ja muu dokumentaatio vievät nyt merkittävän osan ajasta, joka pitäisi käyttää potilaiden hoitamiseen.

Osastonsihteereiden työpanosta ei tule aliarvioida. He ovat terveydenhuollon näkymättömiä sankareita, jotka pitävät järjestelmän pyörät pyörimässä. Ilman heitä hoitohenkilökunta ja lääkärit joutuvat huolehtimaan myös paperitöistä, mikä lisää jo valmiiksi korkeaa kuormitusta. Tämä johtaa siihen, että aikaa potilastyöhön jää vähemmän, ja samalla työn laatu kärsii. Osastonsihteereiden työtä vähentämällä säästetään näennäisesti rahaa, mutta todellisuudessa kustannukset siirtyvät potilaille ja koko järjestelmän toiminnalle.

Myös laitoshuoltajat ovat kriittinen osa sairaaloiden toimintaa. He varmistavat puhtauden ja hygienian, jotka ovat elintärkeitä potilasturvallisuuden kannalta. Sairaalaympäristössä puutteellinen hygienia voi johtaa infektioiden leviämiseen, mikä lisää potilaiden komplikaatioriskejä ja pidentää hoitoaikoja. Kun laitoshuoltajien määrää vähennetään, sairaalat altistuvat vakaville riskeille, jotka heijastuvat suoraan potilaiden hyvinvointiin.

Ennusteiden mukaan Suomi tarvitsee vuoteen 2030 mennessä 30 000 uutta hoitajaa. Tämä on valtava haaste, sillä jo nyt ala kamppailee työvoimapulan kanssa. Samaan aikaan terveydenhuoltohenkilöstöä lähtee pois alalta liian suuren kuormituksen, alhaisen palkkauksen ja arvostuksen puutteen vuoksi. Jos tämä kehitys jatkuu, julkinen terveydenhuolto kohtaa kriisin, jonka seuraukset ulottuvat kaikkiin suomalaisiin. Hoitajapula ei ole pelkästään nykyhetken ongelma, vaan pitkän aikavälin uhka, joka vaatii sekä lyhyen että pitkän aikavälin ratkaisuja.

Ratkaisuja tähän ongelmaan on, mutta ne vaativat poliittista tahtoa ja riittävää rahoitusta. Ensinnäkin työntekijöiden työoloja on parannettava, jotta ala houkuttelee uusia tekijöitä ja nykyiset ammattilaiset pysyvät työssään. Tämä tarkoittaa paitsi palkkojen korottamista, myös työtaakan keventämistä ja työhyvinvoinnin tukemista. Toiseksi henkilöstön riittävyys on varmistettava kaikilla tasoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että hoitajien, laitoshuoltajien ja osastonsihteereiden määrää on kasvatettava eikä vähennettävä. Kolmanneksi alan houkuttelevuutta on lisättävä tarjoamalla parempia koulutusmahdollisuuksia ja selkeitä urapolkuja.

Terveydenhuollon aliresursointi on säästöä väärässä paikassa. Vaikka lyhyellä aikavälillä henkilöstön vähentäminen voi näyttää kustannustehokkaalta, pitkällä aikavälillä se aiheuttaa suurempia kuluja ja heikentää palveluiden laatua. Järjestelmän tehokkuus ei synny siitä, että henkilökunta venyy äärimmilleen, vaan siitä, että jokaisella on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin ja keskittyä siihen, missä hän on paras.

On selvää, että nykyinen suunta ei ole kestävä. Terveydenhuollon toimivuuden turvaaminen edellyttää kaikkien ammattiryhmien työn arvostamista ja tukemista. Kirurgit, hoitajat, laitoshuoltajat ja osastonsihteerit eivät ole korvattavissa – he ovat järjestelmän sydän ja sielu. Jokainen menetetty ammattilainen on isku järjestelmälle, jota ilman me kaikki jäämme pulaan. Tulevaisuus on meidän käsissämme, ja nyt on aika tehdä viisaampia päätöksiä, jotka takaavat laadukkaan terveydenhuollon myös tuleville sukupolville.