Uuden suunnan tarve Suomen työmarkkinapolitiikassa

Eilen (4.4.2024) keskustelun keskiöön nousi uusi raportti, joka tarjoaa kriittisen näkökulman nykyhallituksen työmarkkinapolitiikkaan. Tämä raportti, joka on julkaistu Uuden talousajattelun keskuksen toimesta, ei ainoastaan haasta hallituksen ajamaa linjaa, vaan tuo esiin vakavia huolia Suomen suunnasta ja työntekijöiden asemasta verrattuna pohjoismaisiin naapureihimme. Olen syvästi huolestunut siitä suunnasta, johon Suomi on matkalla ja haluan käyttää blogiani ilmaistakseni tukeni raportin havainnoille sekä esittääkseni lisähuomioita siitä, mitä tämä tarkoittaa meille kaikille.

Ensinnäkin, raportti korostaa, että Orpon oikeistohallituksen ajamat työmarkkinapolitiikan "uudistukset" perustuvat virheellisille perusteluille. Nämä niin kutsutut uudistukset, kuten työttömyysturvan leikkaukset, irtisanomissuojan heikentäminen ja lakko-oikeuden rajoitukset, vievät meidät kauemmas hyvinvointivaltion periaatteista, joita Pohjoismaat ovat perinteisesti edustaneet. On ironista, että hallitus perustelee toimiaan kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamisella, kun todellisuudessa ne saattavat johtaa päinvastaiseen suuntaan: lisääntyneeseen epävarmuuteen ja työmarkkinoiden jännitteisiin.

Toiseksi, raportti tuo esiin, miten Suomen hallitus poikkeaa pohjoismaisesta mallista työelämäuudistuksia ajaessaan. On minulle täysin odotettua, että Petteri Orpon hallitus ei näytä halukkuudelta tehdä yhteistyötä muiden kanssa, kun se selvästi ajaa yrittäjien ja rikkaiden etuja. Ei ole lainkaan tyypillistä, että tällaisia merkittäviä muutoksia pyritään viemään läpi ilman laajaa yhteistyötä ja neuvottelua työmarkkinaosapuolten kesken. Tämänkaltaisen yksipuolisen lähestymistavan seuraukset eivät rajoitu pelkästään luottamuksen rapautumiseen, vaan se myös kärjistää vastakkainasetteluja, mikä ilmenee kasvavina lakkojen määrinä.

Kolmanneksi, hallituksen velvoite on turvata työmarkkinoiden toimivuus. Väitteet, että edelliset hallitukset ja ammattiyhdistysliike ovat syyllisiä nykyisiin haasteisiin, ovat harhauttavia. Nykyinen hallitus ei voi piiloutua syytösten taakse, vaan sen on kannettava vastuunsa ja aloitettava aidot neuvottelut työmarkkinaosapuolten kanssa.

Mitä tämä kaikki merkitsee suomalaisille työntekijöille ja yhteiskunnalle laajemmin? Se merkitsee sitä, että olemme kriittisessä käännekohdassa. Meidän on arvioitava uudelleen, millaisen tulevaisuuden haluamme rakentaa: haluammeko seurata mallia, joka perustuu yksipuolisiin päätöksiin ja heikentää työntekijöiden asemaa vai etsimmekö yhteistyön ja dialogin kautta kestävämpiä ratkaisuja, jotka palvelevat kaikkien etua?

Nyt on aika vaatia muutosta. On aika, että hallitus tunnustaa virheensä ja kääntää kurssinsa kohti avoimempaa ja inklusiivisempaa politiikkaa, joka vahvistaa työmarkkinoiden yhteistyötä ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Meillä on mahdollisuus rakentaa parempi huominen, mutta se vaatii rohkeutta, visiota ja ennen kaikkea yhteistyötä.

Kiitos, kun luit blogipostauksen!