Valintojen hinta: Kun oluen hinta syrjäyttää nuorten hyvinvoinnin

Hallitus on hiljattain tehnyt useita talouspoliittisia päätöksiä, jotka ovat herättäneet runsaasti keskustelua kansalaisten ja asiantuntijoiden keskuudessa. Näiden päätösten joukossa on merkittävänä esimerkkinä oluen verotuksen alentaminen. Tämä toimenpide on johtanut siihen, että oluen hinta laskee kaupoissa, mutta alennus on melko vähäinen, vain noin 2-4 senttiä per tölkki. Tämän veronalennuksen taloudellinen vaikutus valtion budjettiin on huomattava; arvioiden mukaan se tulee maksamaan valtiontaloudelle noin 25 miljoonaa euroa. Tämä herättää kysymyksiä veronalennuksen laajemmista taloudellisista vaikutuksista ja sen perusteluista, erityisesti kun otetaan huomioon sen suhteellisen pieni vaikutus kuluttajahintoihin.

Toisaalta, hallituksen toinen päätös, joka muodostaa voimakkaan vastakohdan oluen veronalennukselle, on lastensuojelun jälkihuollon ikärajan alentaminen. Tämä politiikka on suunniteltu vähentämään valtion menoja, ja sen arvioidaan tuovan noin 24 miljoonan euron vuotuiset säästöt. Kuitenkin, tämä päätös herättää merkittäviä kysymyksiä sen todellisista seurauksista. Päätöksen vaikutus nuoriin, jotka ovat riippuvaisia jälkihuollosta, on huomionarvoinen. Tämä johtaa pohtimaan, kenen on lopulta maksettava tämän päätöksen hinta, erityisesti kun otetaan huomioon lastensuojelun jälkihuollon kriittinen merkitys haavoittuvassa asemassa olevien nuorten elämässä. 

Jälkihuollossa on monia nuoria, jotka ovat kokeneet traumaattisia kokemuksia lapsuudessaan tai kärsivät vakavista mielenterveysongelmista. Jälkihuollon tarjoama tuki on ollut elintärkeä heidän selviytymiselleen ja toimintakykynsä ylläpitämiselle. Esimerkiksi, monille nuorille tämä tuki on tarjonnut mahdollisuuden opiskella ja työskennellä – asioita, jotka ovat perusedellytyksiä itsenäiseen ja tuottavaan elämään aikuisuudessa. Jälkihuolto on myös auttanut nuoria käsittelemään menneisyyden haasteita ja rakentamaan terveen tulevaisuuden perustan.

Nyt, kun jälkihuollon ikärajaa suunnitellaan laskettavan 25 vuodesta 23 vuoteen, nämä nuoret voivat menettää sen turvan, joka on ollut monelle heistä pelastus. Henkilökohtaisesti en usko, että tästä ikärajan laskemisesta koituisi säästöjä. Päinvastoin, uskon, että lyhytnäköinen säästötoimi voi johtaa suurempiin kustannuksiin pitkällä tähtäimellä. Kun jälkihuollon tuki katkeaa liian aikaisin, nuorten ongelmat voivat kärjistyä ja ilmetä terveydenhuollon kustannuksissa. Lisäksi, kun jälkihuolto toimii kunnolla, se edistää nuorten siirtymistä työelämään, mikä puolestaan lisää yhteiskunnan tuottavuutta ja vähentää pitkäaikaista riippuvuutta sosiaaliturvasta.

Nämä ovat selkeitä arvovalintoja. On puhtaasti arvovalinta, että halutaan hakea säästöjä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilta nuorilta aikuisilta ja kipata sama raha oluen verotuksen alentamiseen.

Kyse ei ole ollut mistään pakosta tai tarpeesta. Kyse on vain ja ainoastaan arvoista. On hälyttävää, että yhteiskunnalliset päätökset saattavat heijastaa sellaista arvomaailmaa, jossa pienet taloudelliset hyödyt ja näennäiset säästöt nähdään tärkeämpinä kuin nuorten aikuisten hyvinvointi ja tuki.

On tärkeää, että käymme avointa ja rehellistä keskustelua siitä, millaisia arvoja haluamme päätöksenteossamme edustavan. Olemmeko todella valmiita uhraamaan nuorten tulevaisuus 2-4 sentin alennuksen takia? Onko oikeudenmukaista, että yhteiskuntamme kaikkein haavoittuvimmat jäsenet maksavat hinnan toisille suunnatuista taloudellisista eduista?

Näitä kysymyksiä emme voi ohittaa. On sydämetöntä kuvitella, että nuoret, jotka jo ovat kokeneet enemmän kuin moni meistä koko elämänsä aikana, jätettäisiin ilman tukea juuri siinä kriittisessä vaiheessa, jossa he astuvat aikuisuuteen. Jokaisen on aika katsoa peiliin ja kysyä, millaisen yhteiskunnan puolesta me todella seisomme.

Kiitos, kun luit blogipostauksen.