Vallan ja varallisuuden keskittyminen - Uhka demokratialle
22.01.2025
Elämme aikaa, jolloin taloudellisen vallan keskittyminen harvojen käsiin uhkaa paitsi demokratiaa, myös yhteiskuntiemme tulevaisuutta. Tämä ei ole enää vain teoreettinen keskustelu, vaan todellisuus, jonka näemme jokapäiväisessä elämässämme. Digijättien valta teknologiasektorilla ja muutamien miljardöörien poliittinen vaikutusvalta ovat selkeitä esimerkkejä siitä, kuinka taloudellinen ylivalta muuttuu poliittiseksi vallaksi. Kun muutamat harvat päättävät, miten tiedonkulkua ohjataan, mitä keskusteluita sallitaan ja millaisiin hankkeisiin resursseja kohdennetaan, vaarana on, että enemmistön ääni katoaa kokonaan. Tällainen kehitys on aidosti antidemokraattista ja uhkaa myös oikeudenmukaisuuden peruspilareita.
Vasemmistolaisessa ajattelussa on pitkään painotettu vallan ja varallisuuden keskittymisen vaaroja, mutta nämä kysymykset koskettavat laajemmin kaikkia, jotka välittävät yhteisestä tulevaisuudesta. Kyse ei ole kateudesta, kuten jotkut tahot saattavat väittää, vaan aidosta huolesta siitä, mitä tapahtuu, kun päätöksentekovalta siirtyy kansalta yksittäisille miljardööreille tai suuryrityksille. Kun taloudellinen valta keskittyy, myös poliittinen valta vääristyy. Yritykset voivat ohjata lainsäädäntöä omien etujensa mukaiseksi, eivätkä nämä etutavoitteet useinkaan palvele tavallisten ihmisten tarpeita. Samaan aikaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus heikkenee, kun varallisuuden keskittyminen johtaa yhä syvempään eriarvoisuuteen.
Yksi suurimmista ongelmista vallan keskittymisessä on sen vaikutus yhteiskuntien resilienssiin ja kykyyn vastata globaaleihin kriiseihin. Ilmastonmuutos on tästä hyvä esimerkki. Suuryritykset, jotka ovat usein merkittäviä ympäristökuormittajia, lobbaavat järjestelmällisesti löyhempien säädösten puolesta, vaikka maailmalla on jo kiire vähentää päästöjä. Samalla ne luovat vihreän kapitalismin illuusion – ekologisia ratkaisuja myydään, mutta todellinen muutos jää tekemättä. Tämä osoittaa, miten keskittynyt valta ei ole vain demokratian uhka, vaan myös eksistentiaalinen riski koko ihmiskunnalle.
On tärkeää muistaa, että ihmisillä on enemmän yhteistä keskenään kuin muutamilla miljardööreillä heidän kanssaan. Olipa kyseessä maaseudulla asuva maanviljelijä tai kaupungissa elävä opiskelija, heidän elämänsä realiteetit ovat lähempänä toisiaan kuin niiden, jotka hallitsevat globaalia taloutta. Tämä jaettu kokemus voisi toimia perustana laajalle solidaarisuudelle, joka haastaisi nykyiset valtarakenteet. Meidän ei tule hyväksyä maailmaa, jossa muutama yksilö voi päättää kaikkien muiden kohtalosta. Sen sijaan meidän on luotava yhteiskuntia, joissa valta ja varallisuus jakautuvat tasaisemmin ja joissa jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen.
Vaikka vallan ja varallisuuden keskittyminen saattaa tuntua väistämättömältä, sitä ei tarvitse hyväksyä. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, ja suuntaa voidaan aina muuttaa. Historia tarjoaa lukuisia esimerkkejä siitä, miten yhteiskunnat ovat kyenneet uudistumaan ja hajauttamaan valtarakenteita. Demokratian perusajatus on, että valta kuuluu kansalle, ja tämän periaatteen puolustaminen vaatii jatkuvaa työtä. Talouden ja politiikan demokratisointi ei ole utopiaa, vaan täysin saavutettavissa oleva tavoite.
On myös hyvä muistaa, että Suomi ei ole Yhdysvallat, eikä meidän tarvitse seurata heidän kehitysmalliaan. Suomella on pitkät perinteet hyvinvointivaltion rakentamisessa, ja nämä perinteet tarjoavat vahvan pohjan oikeudenmukaisen ja demokraattisen yhteiskunnan kehittämiselle. Samalla on kuitenkin oltava valppaana. Kansainväliset trendit, kuten digijättien vaikutusvalta ja globaalin talouden keskittyminen, ulottavat lonkeronsa myös tänne. Meidän on siis puolustettava omaa malliamme ja kehitettävä sitä rohkeasti, jotta voimme vastata aikamme haasteisiin.
Kaikki eivät ehkä usko, että taloudellisen ja poliittisen vallan keskittymistä voi purkaa, mutta historia osoittaa, että muutos on aina mahdollista. Suuryrityksiä voidaan säännellä, varallisuuden keskittymistä voidaan vähentää oikeudenmukaisella verotuksella, ja demokratiaa voidaan vahvistaa päätöksenteon läpinäkyvyydellä. Keskeistä on, että toimimme yhdessä ja pidämme mielessä yhteisen päämäärämme: oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja demokraattinen maailma, joka palvelee kaikkia eikä vain harvoja. Se vaatii rohkeutta, mutta ilman sitä tulevaisuus jää niiden käsiin, jotka eivät jaa samoja arvoja ja tavoitteita kuin me.