Vientivetoinen työmarkkinamalli ja sen vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon

Työmarkkinamallit ovat olleet jo pitkään keskustelun keskiössä, mutta vientivetoinen palkkamalli on erityisen ongelmallinen, kun sitä tarkastellaan sukupuolten tasa-arvon kannalta. Mallin taustalla on ajatus, että palkankorotuksia määriteltäisiin vientialojen taloudellisen tilanteen perusteella. Vaikka tämä saattaa tukea kansainvälisesti kilpailukykyisiä aloja, sillä on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia naisvaltaisiin sektoreihin ja laajemminkin palkkatasa-arvoon.

Miten vientivetoinen palkkamalli toimii?

Vientivetoisessa palkkamallissa korostetaan teollisuuden ja vientialojen merkitystä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että näillä aloilla päätetään palkankorotusten tasosta, ja muut alat seuraavat perässä. Tämä voi kuulostaa loogiselta, sillä vientiteollisuus on monesti talouden veturi, mutta se jättää huomiotta julkisen sektorin ja palvelualat, joilla työskentelee paljon naisia. Naisvaltaisilla aloilla palkankorotukset ovat perinteisesti olleet pienempiä, ja vientimallin tuoma paine voi pahentaa tilannetta entisestään.

Sukupuolten välinen palkkaero

Palkkatasa-arvo on ollut Suomessa pitkäaikainen tavoite, mutta se on vielä kaukana toteutumisesta. Naisvaltaisten alojen, kuten hoiva- ja opetusalan, palkat ovat jo lähtökohtaisesti matalammalla tasolla kuin miesvaltaisten alojen. Vientivetoinen malli vahvistaa tätä epäsuhtaa, koska palkankorotukset määräytyvät vientialojen ehdoilla, eikä naisvaltaisilla aloilla ole vastaavaa neuvotteluvoimaa. Tämä tarkoittaa sitä, että palkkaerot sukupuolten välillä saattavat jopa kasvaa.

Rakenteellinen ongelma

Suomalaiset työmarkkinat ovat jo valmiiksi vahvasti segregoituneet, eli miehet ja naiset työskentelevät eri aloilla. Tämä on keskeinen syy sille, miksi palkkaeroja on vaikea kuroa umpeen. Kun vientivetoisessa mallissa painotetaan vientialoja, unohdetaan usein se, että julkinen sektori ja palvelualat ovat elintärkeitä koko yhteiskunnan toiminnalle. Näiden alojen heikko palkkakehitys vaikeuttaa entisestään tasa-arvon toteutumista työelämässä.

Tasa-arvoinen palkkaus on ihmisoikeuskysymys

Tasa-arvoinen palkkaus ei ole pelkästään taloudellinen kysymys – se on myös perus- ja ihmisoikeus. Tämä tarkoittaa, että hallituksen ja työmarkkinatoimijoiden on aktiivisesti pyrittävä edistämään samapalkkaisuutta. Mallit, jotka heikentävät naisten palkkakehitystä, ovat ristiriidassa tasa-arvolain ja oikeudenmukaisuuden kanssa. Onkin tärkeää, että tulevaisuuden työmarkkinamallit ottavat huomioon sukupuolten tasa-arvon ja varmistavat, että kaikilla aloilla työskentelevillä on mahdollisuus reiluun palkkaan.

Laajempi yhteiskunnallinen konteksti

Vientivetoinen työmarkkinamalli ei ole vain työmarkkinakysymys, vaan osa laajempaa poliittista kehitystä, jossa pyritään heikentämään ammattiyhdistysliikettä ja työntekijöiden oikeuksia. Tällaiset muutokset iskevät erityisesti naisvaltaisiin aloihin, joilla ay-liikkeellä on ollut tärkeä rooli työehtojen parantamisessa ja tasa-arvon edistämisessä. Kun työtaisteluoikeuksia rajoitetaan ja palkkoja painetaan alas, tasa-arvokehitys kärsii.

Miten tilannetta voidaan parantaa?

Ratkaisu tilanteeseen on monisyinen. Yksi mahdollisuus olisi vahvistaa naisvaltaisten alojen neuvotteluvoimaa ja varmistaa, että palkkakehityksessä huomioidaan myös julkinen sektori ja palvelualat. Lisäksi tarvitaan työehtosopimusrajoja ylittävää palkkavertailua, jotta voidaan varmistaa, että eri alojen palkat ovat oikeudenmukaisia ja kohtuullisia. Tasa-arvo ei ole pelkkä valinta – se on velvollisuus, jota kaikkien hallitusten tulisi aktiivisesti edistää.