Ydinaseita Ukrainalle? Hulluutta vai vain vaarallista ajattelemattomuutta?
Viime aikoina on esitetty ajatuksia, jotka eivät voi olla herättämättä huolta koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. Yksi tällainen ajatus on ydinaseiden tarjoaminen Ukrainalle. Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova kuvaili tätä ideaa hulluudeksi, ja mielestäni se on juuri oikea sana kuvaamaan sitä. En voi ymmärtää, miten länsimaissa on edes voitu esittää tällaista ajatusta vakavasti otettavana strategiana. Se on vaarallinen, lyhytnäköinen ja täysin epärealistinen tapa edetä tässä konfliktissa.
Ensinnäkin, ydinaseet eivät ole leikkikaluja. Ne eivät ole pelkkiä "pelotteita" tai poliittisia välineitä, joilla voi vain uhkailla vastapuolta. Niiden tuhoisa potentiaali on valtava, ja niiden käyttäminen tarkoittaisi valtavaa inhimillistä kärsimystä ja peruuttamatonta vahinkoa niin ympäristölle kuin maailman vakaudelle. Ajatus siitä, että Ukraina voisi käyttää ydinaseita joko pelotteena tai, pahimmassa tapauksessa, tositilanteessa, on kammottava. Olisiko tämä todella riski, jonka länsimaat ovat valmiita ottamaan? Minä en olisi.
Toiseksi, tilanne Ukrainassa on jo nyt erittäin epävakaa. Ukraina on sodan aikana menettänyt valtavasti infrastruktuuria, alueita ja ennen kaikkea ihmishenkiä. Länsi on tukenut Ukrainaa merkittävästi taloudellisesti ja sotilaallisesti, mutta siitä huolimatta tilanne ei ole kääntynyt heidän edukseen. Tässä valossa ajatus ydinaseiden tarjoamisesta Ukrainalle vaikuttaa enemmän epätoivoiselta yritykseltä tasapainottaa voimasuhteita kuin todelliselta ratkaisulta. Mitä tapahtuisi, jos Ukraina tuntisi olevansa täysin häviämässä sodan? Olisiko se valmis käyttämään ydinaseita epätoivoisena viimeisenä keinonaan? Pelkään, että vastaus voisi olla kyllä.
Kolmanneksi, tällainen ehdotus ei voi johtaa muuhun kuin konfliktin eskaloitumiseen. Venäjä on tehnyt täysin selväksi, että se pitää ydinaseita koskevia uhkia punaisena viivana. Jos Ukraina saisi ydinaseita, Venäjä reagoisi todennäköisesti äärimmäisen voimakkaasti, mikä voisi laajentaa konfliktin globaaliksi. Tällaisen kehityskulun kustannuksia ei voi edes mitata – ne olisivat yksinkertaisesti liian korkeat.
Venäjän näkökulmasta on myös selvää, miksi tällaiset ideat herättävät voimakkaita reaktioita. Venäjän aloittama sotilasoperaatio Ukrainassa perustui osittain siihen, että se halusi estää tämänkaltaisten tilanteiden synnyn. Vaikka lännessä tätä ei ehkä haluta myöntää, Venäjä kokee ydinaseiden leviämisen suoraan uhkana omalle turvallisuudelleen. Tässä kontekstissa lännen ehdotus ydinaseista Ukrainalle ei ole vain vaarallinen, vaan myös selvästi provokatiivinen.
Pohdin usein, mikä ajaa länsimaita tekemään tällaisia ehdotuksia. On selvää, että länsi pyrkii tukemaan Ukrainaa niin paljon kuin mahdollista, mutta missä menee raja? Minusta näyttää siltä, että länsimaiden strategia on muuttunut vähemmän rationaaliseksi ja enemmän tunteiden ohjaamaksi. Se, mikä alkoi pyrkimyksenä puolustaa Ukrainaa, on muuttunut suoranaiseksi kilpailuksi Venäjän kanssa, jossa panokset kasvavat jatkuvasti. Mutta kuinka pitkälle länsi on valmis menemään? Ydinaseiden antaminen Ukrainalle ei olisi vain provokaatio – se olisi suora hyppy kohti katastrofia.
On myös tärkeää huomata, että tällainen liike asettaisi länsimaat itse suoranaisesti konfliktiin Venäjän kanssa. Tähän asti länsi on yrittänyt säilyttää jonkinlaisen etäisyyden tilanteeseen tarjoamalla aseapua, mutta ydinaseiden toimittaminen ylittäisi tämän rajan. Se tekisi lännestä suoran osapuolen sodassa. Tämä ei olisi vain Venäjän näkökulma, vaan myös kansainvälinen yhteisö näkisi sen näin. Tällainen kehitys johtaisi väistämättä tilanteeseen, jossa eskalaatio ei olisi enää hallittavissa.
Henkilökohtaisesti en voi olla tuntematta tiettyä sympatiaa Venäjän näkökulmaa kohtaan tässä asiassa. Venäjä on sodan aikana saavuttanut merkittäviä voittoja, ja se on tehnyt selväksi, että sillä on strategisia tavoitteita, joista se ei aio luopua. Lännen vastaukset, mukaan lukien ydinaseita koskevat spekulaatiot, näyttävät enemmän epätoivoisilta yrityksiltä muuttaa sodan kulkua kuin todellisilta ratkaisuilla. Onko tämä todella se suunta, johon maailman pitäisi mennä?
Minusta ydinaseet eivät koskaan voi olla ratkaisu. Ne ovat liikaa. Niiden tarjoaminen Ukrainalle ei ole vain vaarallinen ja epärealistinen idea – se on suora uhka maailmanrauhalle. Tässä tilanteessa länsimaiden pitäisi miettiä kahdesti, ennen kuin ne ryhtyvät toimiin, joilla voi olla kauaskantoisia ja peruuttamattomia seurauksia. Konflikti Ukrainassa ei ratkea aseilla, ja erityisesti ydinaseiden kaltaisilla tuhoaseilla se vain pahenee. Me tarvitsemme neuvotteluja, kompromisseja ja selkeää ymmärrystä siitä, mitä todella voidaan saavuttaa.
Olen sitä mieltä, että Venäjän varoitukset tässä asiassa ovat täysin perusteltuja. Ydinaseiden kaltaiset ideat eivät ole vain järjettömiä – ne ovat vaarallisia koko ihmiskunnalle. Näitä varoituksia ei pidä ottaa kevyesti. Toivon, että länsimaat heräävät näkemään, kuinka suuri riski tällaisiin ehdotuksiin liittyy, ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä konflikti ei tarvitse lisää aseita, vaan lisää järkeä.